Kysymys: Onko oikein, että itsemurhan tehnyt joutuu helvettiin? Tämän on sanonut ev. lut. kirkon pappi pikkusiskon käydessä hakemassa sielunhoitoa velipoikansa itsemurhan takia.
Kenelläkään kristityllä ei ole oikeutta sanoa kenestäkään ajan rajan tuolle puolelle siirtyneestä, mikä on hänen iankaikkinen osansa, koska kaikki valta on yksin Jumalalla. Tiedämme kyllä, että tien taivaaseen on avannut Jeesus ristinkuolemallaan.
Ristinryöväri huokasi Jeesuksen puoleen viimeisellä hetkellään ja hänelle Jeesus sanoi nuo sanat: ”Tänään sinun pitää oleman minun kanssani paratiisissa.” Vain huokaus Jeesuksen puoleen riittää. Toisaalta Juudas epätoivoisena Jeesuksen petettyään meni ja hirtti itsensä.
Usko on lahjaa, jota ihminen ei menetä, vaikka esim. vanhuudessa sairastuisi niin, että mielenmaisemat saattavat sumentua (esim. dementia jne.) Jumala näkee meidän sydämeemme ja hän tuntee omansa, jotka turvaavat Kristukseen syntiensä sovittajana. Mikään inhimillinen raihnaisuus ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on ilmestynyt meille Kristuksessa Jeesuksessa. Kristillisessä sielunhoidossa mielenmaisemien sumentuminen ja itsemurha ovat asioita, joiden äärellä saamme aina ajatella, että kyllä Jeesus tuntee ja tietää. Hänen kädessään on myös lähimmäinen, joka on päätynyt itsemurhaan.
Kristityn sielunhoitajan on siksi aina muistettava itsemurhan lähipiirissään kohdanneiden osalta, että lohdutus ja esirukous ovat tärkeintä, ei se, että käy arvioimaan häntä, joka on siirtynyt ajan rajan tuolle puolen. Emme koskaan ihmisinä voi arvioida asioita iankaikkisuudesta käsin. Se valta on yksin Jumalalla, joka toivoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja saisivat iankaikkisen elämän. Itsemurhan lähipiirissään kokenut tarvitsee kuuntelijaa ja esirukoilijaa, ei arvioijaa.
