Kysymys: Miten kristityn tulisi suhtautua sekulaariin rock-musiikkiin? En tarkoita nyt mitään "kirkonpolttoheviä" tai avoimen saatanallista musiikkia. On paljon lahjakkaita artisteja, hienoja melodioita ja sanoituksia, jotka koskettavat sielun sopukoita. Toisaalta taas rock-musiikkiin liittyy usein moraalittomuutta ja kapinaa.
Voiko tällaista musiikkia kuunnella ikään kuin "etäältä" ja silti säilyttää kristillisen vakaumuksensa? Vai onko kyse juurikin kaksilla rattailla kulkemisesta ja kahden herran palvelemisesta? Samaa voi kysyä tietysti myös tv-sarjoihin ja elokuviin liittyen. Kysymys on itselleni hankala, koska pidän rock-musiikista ja muustakin maallisesta musiikista. Silti samalla ymmärrän sen, etteivät ne vie ainakaan lähemmäksi Jumalaa. Pahoin pelkään, että ns. kristillinen rock toimi omalla kohdallani porttina sekulaariin rock musiikkiin.