
Hautaustavat
Kysymys: Onko Raamatussa Jumalan antamia hautausohjeita? Mihin perustuvat kristilliset tavat haudata vainaja?
Vastaus
Raamatunaikaiset hautaustavat olivat käytännöllisperäisiä, ilmaston ja olosuhteiden muovaamia. Jumalalta tulleita erityisohjeita ei Raamatussa ole.
Israelilaisille merkitsi paljon se, että hänet haudataan kunniallisella tavalla. Hautaamatta jättämistä pidettiin häpäisynä. Yleensä ruumis haudattiin jo samana päivänä, joka tapauksessa mahdollisimman pian. Se oli tarpeen kuumuuden takia, mutta kuollutta pidettiin myös saastaisena
Juutalaisilla ei ollut tapaa palsamoida ruumista, poikkeuksena Egyptissä kuollut Joosef.
Koko perheen hautapaikat olivat VT:n aikana tavallisia, kuten Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin historiasta tiedämme. Jos henkilö kuoli kaukana kotoaan, hänet haudattiin kuolinpaikallaan. UT:n aikana tapa oli hieman erilainen: hautausmaat sijaitsivat kaupunkien ulkopuolella; oli sukuhautoja sekä yleisiä hautausmaita.
Kuollut pestiin, voideltiin ja käärittiin pellavavaatteisiin. Tuoksuvia aineita pantiin mukaan, jos siihen oli varaa. Vainaja kannettiin hautaan paareilla, joiden jäljessä kulki saattoväki. Hautana oli luola tai kolo, jonka suuaukko peitettiin kivellä. Ruumiin polttamista ei normaalitapauksissa tehty, poikkeuksista kertovat Joos.7:25 ja 1.Sam. 31:11-13.
Kristilliset hautaustavat periytyvät soveltuvin osin juutalaisilta. Meidän kylmemmässä ilmastossamme tekniikka mahdollistaa pitemmän säilytysajan ja vainajan siirrot sekä esim. avoimen arkun hautauksen aikana. Hyvää perinnettä on edelleen kunnioitus kuolemaa kohtaan, ruumiin siunaustoimitus ja hautaan lasku; nyt usein uurnan lasku. Samalla meille avautuu Raamatusta se todellisuus, että Jeesuksen ristin työn tähden kuolema viimeisenä vihollisena on voitettu. Uskomme ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään.