Kysymys: Minulla on alakouluikäiset lapset, joita huolettaa kovasti, ettei heidän isänsä pääse taivaaseen, koska tämä ei ole uskossa. Kyselevät myös helvetistä ylipäätään. Aihe on minulle vaikea. Miten puhuisin asiasta heidän kanssaan aiheuttamatta pelkoa ja ahdistusta? Olen kertonut, että isä on kuitenkin lapsena kastettu ja voimme rukoilla hänen puolestaan.
Lasten kanssa on hyvä puhua kristinuskoon liittyvistä asioista ja lukea Raamatun kertomuksia sekä rukoilla, kuten kysyjä toteaa. Näin erilaisten Raamatun kertomusten kautta hahmottuu kuva Jumalasta, Taivaan Isästä, joka rakastaa meitä ja siksi lähetti Poikansa Jeesuksen syntiemme sovitukseksi. Tämän evankeliumin ytimen esilläpito lasten maailmassa on erityisen tärkeää.
Lapsille on hyvä painottaa, että Jumala, taivaallinen Isä, on pyhä ja siksi hän ei hyväksyä syntiä. ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:21). Siksi Hän lähetti Poikansa Jeesuksen, että jokainen saisi ja voisi omistaa uskolla anteeksiantamuksen lahjan. On myös hyvä muistaa Paavalin sana: ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 8:1).
Yllä olevien ja monen muun Raamatun kohdan valossa on hyvä kristillisessä kasvatuksessa varsinkin lasten kanssa painottaa tätä evankeliumia eli ilosanomaa. Eli käytännössä joka ilta saa panna kädet ristiin ja pyytää anteeksiantamusta ja siunausta Jumalalta, taivaalliselta Isältä. Siunata jokainen läheinen, uskoo hän tai ei.
”Lapsena kastettu ja voimme rukoilla hänen puolestaan” – tämä toteamus osuu koko tämän kysymyksen ytimeen. Jumalan tuomio ja kadotus ovat todellisuutta, mutta siitä Jumala rakkaudessaan haluaa jokaisen ihmisen pelastaa. Kasteessa piirretty ristin merkki lapsen otsaan ja rintaan ei ”niin vain” häviä, vaan on todellisuutta, vaikka haluaisikin kääntää selän uskon asioille. Emme voi elämän keskellä paljon muuta kuin esirukoilla heidän puolestaan, jotka haluavat vieraantua Jumalan valtakunnan osallisuudesta. Kristityn rakkaus ”heikompaa sisarta tai veljeä” kohtaa on usein kantanut hedelmää aina iankaikkisuuteen saakka.
Vanhemmalta ja kokeneemmalta kristityltä vaaditaan kärsivällisyyttä ja taitoa, jos lasten kristinuskoon liittyvässä puheessa ilmenee painotusta, jossa Jumalan laki ja evankeliumi ei olekaan tasapainossa. Se saattaa ilmetä niin, että lasten kristinuskoon liittyvässä puheessa ilmenee jatkuvasti tuomion ajatus niitä kohtaan, jotka eivät usko.
Lapsi on herkkä ja on aina mahdollista, että käsitys Jumalasta syystä tai toisesta on tuomitseva eikä rakastava. Kristinuskon opetuksessa lasten maailmassa Jumalan rakkaus Jeesuksessa on aina pidettävä keskuksessa. Ehkä kannattaa aina pyrkiä siihen, että jaksetaan muistaa, miten usein Raamattu painottaa sitä, että viimeisen tuomion lausumisen oikeutta ei ole meillä ihmisillä vaan Kaikkivaltiaalla Jumalalla.
