Rakkaus – viha – välinpitämättömyys
Kysymys: Nykyisin kuulee usein sanottavan, että rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. En ole mikään hyvä Raamatuntuntija, mutta onko siellä todella jossain kohden tällaista opetusta? Jos, niin missä kohden, ellei, niin mistä on lähtöisin rakkauden ja välinpitämättömyyden asettelu toistensa vastakohdiksi?
Vastaus
Rakkaus ja viha ovat tunteita, jotka Raamatussakin esitetään vastapareina. Esim. Saarnaaja 3:8 ”Aika on rakastaa ja aika vihata.” Raamatussa rakkaus esiintyy inhimillisenä tunteena mutta myös Jumalan pelastavana rakkautena. Vihakin on inhimillinen tunne. Paavali sanoo Efesolaiskirjeessä: ”Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä.” Jumalan viha on synnin vihaamista oikeudenmukaiseen tuomioon asti.
Raamatussa tämän sanaparin takana ovat myös uskon elämään keskeisesti kuuluvat käsitteet. Esim. ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä 3:14-15 vastakkainasettelussa on tällainen sisältö. ”Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta pysyy kuoleman vallassa. Jokainen joka vihaa veljeänsä on murhaaja (KR-92).”
Välinpitämättömyys ei sanana esiinny Raamatussa (ei KR-32,-38 eikä KR-92). Sen merkityssisällön voi määritellä sanomalla, että välinpitämätön ei välitä jostain asiasta tai toisesta ihmisestä / toisista ihmisistä. Se on yhdentekevyyttä, samantekevyyttä ja merkityksettömyyttä. Usein välinpitämättömyys kohdistuu yhteisiin asioihin. Yksilön kannalta välinpitämättömyys voi ilmetä piittaamattomuutena, huolimattomuutena jopa apatiana. Välinpitämättömyys ei ole tunne, vaan asenne. Ihmiset suojautuvat välinpitämättömyydellä esim. informaatiotulvaan, jos pelottavat asiat tulevat kohti ja vaativat huomiota yli omien voimien.
Kun sanotaan, että rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys, yritetään herättää ihmisiä huomaamaan rakkauden ja myötätunnon tarve ihmisen oman mukavuusalueen ulkopuolella.
Jeesuksen opetuksessa tämä asia tulee esiin kertomuksessa Laupiaasta samarialaisesta (Luuk. 10:25-37). Kertomuksessa ne, jotka menivät ryöstetyn miehen ohi, eivät osoittaneet lähimmäisrakkautta. Heistä voisi sanoa, että heidän syntinsä oli välinpitämättömyys. Miehillä oli todennäköisesti omat syynsä, miksi eivät auttaneet. Oli pelko oman turvallisuuden puolesta, ehkä epäluulo ja papilla pelko siitä että saattoi tulla kuolleesta saastuneeksi. Se olisi merkinnyt estettä pappistoimen hoitamiselle. Nämä miehet siis valitsivat välinpitämättömyyden, koska eivät pystyneet noudattamaan rakkauden kaksoiskäskyä (Luuk. 10:27), ja valinta teki heistä lainrikkojia.
Usko Kristukseen ei aseta meille lain vaatimuksia. On kysymys kokonaisvaltaisesta antautumisesta Jumala-suhteeseen Kristuksen sovitustyön tähden. ’Rakkaus vastaan välinpitämättömyys’ saa syvän merkityksen Johanneksen kirjeen sanoissa: ”Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta. Jos joku jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä.”
Kirjoittaja
