Kysymys: Mitä Raamattu sanoo seurakuntaviroista?
Vastaus
Kysymys virasta Raamatussa ei ole aivan yksinkertainen. Nykyäänhän ymmärrämme sanan ”virka” aivan tietyllä tavalla, niin että voidaan puhua viran- tai toimenhaltijoista, joilla on joiltakin osin erilaiset työehtosopimuksetkin, vaikka työtehtävät voivat olla hyvinkin samanlaiset. Niinpä, kun katsoo asiaa Raamatusta, voisi sanoa, että Vanhassa testamentissa asia on selkeämpi kuin Uudessa.
Mooseksen laki määräsi, että Leevin heimon miespuolisista jäsenistä tulisivat jumalanpalveluselämästä vastaava heimo. Siihen heimoon kuului myös Aaron, jonka miespuolisista jälkeläisistä valittiin sekä uhritoimituksista vastaavat papit että myös ylipappi (2. Moos. 28:1). Muihin sukuun kuuluvat leeviläiset saivat tehtävikseen monia muita jumalanpalveluselämään kuuluvia tehtäviä, kuten musiikista vastaamisen, kansan opettamisen ja vartioimiseen kuuluvista asioista vastaamisen. Heitä kaikkia voitaisiin epäilemättä kutsua viranhaltijoiksi.
Uudessa testamentissa tilanne on hankalammin hahmoteltavissa, sillä Mooseksen lakiin perustuva uhripappeus ja temppelijumalanpalvelus menettivät merkityksensä Jeesuksen annettua täydellisen uhrin ristillä jokaisen ihmisen puolesta. Niinpä, kun uusi liitto astui voimaan, tuli aiheelliseksi järjestää myös elämä uuden liiton seurakunnissa, niin että se voisi parhaiten palvella Jeesuksen seuraajia.
Kun Paavali kiersi eri puolilla Rooman valtakuntaa, hänen julistamansa evankeliumi saavutti vastakaikua ja niinpä syntyi uusia Jeesukseen uskovia yhteisöjä, seurakuntia. Yleensä Paavali asetti sellaisen seurakunnan johtoon pystyviksi katsomiaan miehiä, jotka saattoivat huolehtia toistenkin opettamisesta.
Myöhemmin Paavali kirjoitti monille perustamilleen seurakunnille ja antoi tarkempia ohjeita niille. Niistä kirjeistä voi päätellä, millaisia olivat ensimmäisten kristittyjen seurakunnat. Paavali kirjoitti esim. jakeissa 1. Kor. 12:27–28 asiasta näin: ”Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä.”
Efesolaiskirjeessä puolestaan asia muotoillaan näin jakeissa Ef. 4:11–12: ”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.”
Kummastakin raamatunkohdasta paljastuu, ettei tarkkoja virkanimityksiä tuohon aikaan vielä ollut, vaan Jumala antoi seurakunnan rakennukseksi useita erilaisia ihmisiä, jotka yhdessä, erilaisilla lahjoillaan palvelivat seurakuntaa. Ilmeistä on, ettei tehtävien rajaukset olleet tuolloin vielä kovin selviä. Näistä lähtökohdista käsin nykyiset kirkon virat, nykyisine nimityksineen ovat kehittyneet.
Kirjoittaja
