Kysymys: Herran rukouksessa Luukas 11:2–4 on sanottu: ”Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen.” Miksi kirkon rukouksessa se on sanottu: ”Äläkä saata meitä kiusaukseen”? Sanamuoto vaikuttaa oudolta.
Vastaus
Vanhemmassa raamatunkäännöksessämme on tuo Isä meidän -rukouksen tutuksi tullut sanamuoto. Uudessa käännöksessä on haettu mahdollisimman lähelle alkutekstiä tulevaa sekä nykykielellä ymmärrettävää ilmausta.
Tämän päivän kielitajussa tuntuu, kuten kysyjä sanoo, oudolta ja erisisältöiseltäkin ”saattaminen” ja ”joutuminen”. Saattaminen ikään kuin panee Jumalan suorastaan vastuuseen kiusauksistamme.
Kun selitämme Raamattua Raamatulla, löydämme tässä avuksi Jaakobin kirjeen sanan: ”Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa, se häntä vetää ja houkuttelee.” (Jaak. 1:13–14.)
Hyvä täydennys löytyy myös Martti Lutherin Vähä- ja Iso katekismuksista. Kuudennen pyynnön selityksessä Luther sanoo: ”Jumala ei kylläkään ketään kiusaa, mutta pyydämme tässä rukouksessa häneltä suojelusta ja varjelusta, etteivät Saatana, maailma ja oma itsekäs minämme pettäisi meitä, johtaisi meitä väärään uskoon, epätoivoon eivätkä muuhun suureen häpeään ja pahuuteen. Ja vaikka ne meitä ahdistaisivatkin, pyydämme, että viimein kuitenkin saisimme niistä voiton.”
Kirjoittaja
