Rukoilemmeko anteeksi syntejämme vai velkojamme?
Kysymys: Miksi kirkossamme ei käytetä Raamatussa olevaa muotoa Isä meidän -rukouksesta? Raamatussa on velat ja velalliset, mutta kirkon rukouksessa syntiset ja ne, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Lisäksi on olemassa ekumeeninen muoto, jossa onkin velat ja velalliset. Tämä tuntuu olevan maailmalla myös yleisempi. Jos lukee suomeksi toisten, muunkielisten mukana, on samassa tahdissa velallisten kanssa, mutta meitä vastaan rikkoneet menee pitkäksi. Onko tässä jokin luterilainen uskonpuhdistus, joka näyttää menneen ohi Raamatun?
Lisäksi on olemassa ekumeeninen muoto, jossa onkin velat ja velalliset. Tämä tuntuu olevan maailmalla myös yleisempi. Jos lukee suomeksi toisten, muunkielisten mukana, on samassa tahdissa velallisten kanssa, mutta meitä vastaan rikkoneet menee pitkäksi. Onko tässä jokin luterilainen uskonpuhdistus, joka näyttää menneen ohi Raamatun?
