Kysymys: Yksi kysymys, joka mielestäni on aivan keskeinen, on kysymys tuomiopäivästä. Tämähän on ymmärtääkseni uskontunnustuksissakin mainittu. Kun näin maallikkona yritän sen yksinkertaisesti hahmottaa, niin kaikki me kuoltuamme siirrymme vainajina odottamaan tuomiopäivää. Meidän kohtalomme taivaaseen pääsyn suhteen ratkeaa silloin. Nyt kuitenkin näyttää, että kirkkokin on hyväksynyt tulkinnan, että "päätös" taivaaseen pääsystä tapahtuu välittömästi kuolemamme jälkeen, eli tuomiopäivä on peruutettu. Eikös tuo uskontunnustuksen tekstikin pitäisi näin ollen "päivittää"?

Vastaus

Kysyjä on aivan oikein havainnut, että viimeisellä tuomiolla Tuomarin eli Jeesuksen Kristuksen oikealla puolella olevat saavat käydä siihen taivaalliseen uuteen maailmaan, joka on valmistettu heitä varten jo ennen maailman perustamista (Matt. 25:31–46). Toisaalta vasemmalle puolelle kootut joutuvat kadotukseen, jota ei kuitenkaan ole valmistettu ihmisiä vaan Sielunvihollista ja pimeyden enkeleitä varten. Jumalan tahtohan on, että jokainen ihminen pelastuisi, mutta niille jotka torjuvat Jeesuksen ristin uhrilla valmistetun pelastuksen, ei ole mitään muuta pelastustietä. Siksi hekin joutuvat kadotukseen kantamaan kaikkien tekojensa oikeudenmukaisen rangaistuksen loppuun asti.

Kysyjän väärinkäsitys on kuitenkin siinä, että ihmisen iankaikkinen kohtalo määräytyisi vasta viimeisellä tuomiolla. Se ei Raamatun opetuksen mukaan määräydy myöskään välittömästi kuoleman jälkeen. Silloinhan alkaa välitila, tuonela tai paratiisi, ennen ruumiin ylösnousemusta. Viimeinen tuomio tapahtuu vasta Jeesuksen toisen tulemisen jälkeen. Silloin Hänen eteensä kootaan kaikki kansat, jotka siis jakautuvat kahdeksi joukoksi aiemmin määräytyneen tilansa perusteella.

Raamattu opettaa selkeästi, että jako pelastuneihin ja niihin, jotka jäävät tuomion alle, tapahtuu jo täällä ajassa meidän eläessämme: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä, mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä” (Joh. 3:36).

Ne siis, jotka täällä ajassa uskovat Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan, ovat Matteuksen 25. luvun lampaita ja ne, jotka hylkäävät Jeesuksen, ovat vuohia. Täällä ajassa voi vielä tehdä parannuksen, kääntyä pyytämään armoa Jeesuksen uhrin tähden ja näin siirtyä vuohesta lampaaksi, epäuskosta uskoon, tuomion alta armon alle. Kuolema on se raja, jonka jälkeen tätä muutosta ei enää voi saada aikaan. Siksi kuolema sinetöi elämämme ja iankaikkisuuden suunnan.

Viimeisen tuomion tarkoitus ei siis ole ensi sijassa jaon suorittaminen, vaan se tarvitaan, jotta lopullinen oikeus saataisiin voimaan ja kaikki ja kaikenlainen synti lopullisesti poistettaisiin. Vääryyttä elämässään kärsineet saavat oikeuden, väärin tekijät rangaistuksen sikäli kuin he eivät ole Jeesuksen uhrin tähden saaneet syntejään jo ajassa anteeksi. Jumalan rakkaus näkyy siinä, että oikeus saatetaan voimaan ja myös kaikelle salatullekin hyvän tekemiselle annetaan se kunnia, mikä sille kuuluu. Mitään vääryyttä tai syntiä ei enää viimeisen tuomion jälkeen voi olla olemassa. Kadotuskin on vain ja ainoastaan oikeudenmukaisuuden toteuttava rangaistus.

Kirjoittaja

Jorma Pihkala

lähetystyöntekijä