Miksi tyhmästä annetaan niin toivoton kuva Sananlaskujen kirjassa?

Kysymys: Viisaus on eri asia kuin älykkyys. Olen lukenut, että ennen vanhaan suomessa tyhmä ja tuhma olivat synonyymejä. Miksi kuitenkin tyhmästä (vähä-älyisestä) annetaan niin toivoton kuva esim. Sananlaskujen kirjassa: "Minä Viisaus viihdyn älyn seurassa"?

Vastaus

Raamatussa tyhmyyttä ei yhdistetä matemaattiseen lahjakkuuteen, mutta kylläkin siihen, ettei ihminen sovella sitä laskutaitoa, mikä hänellä on. Esim. viisaat ja tyhmät neitsyet (Matt. 25) tai kustannusten laskeminen rakennettaessa tai sotaan lähtiessä (Luuk. 14:28–32). Toisin sanoen tyhmä ei ota huomioon Jumalan olemassa oloa eikä piittaa hänen käskyistään (Matt. 7:26).

Viisaudesta puhuttaessa perustavaa laatua oleva määritelmä on: ”Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.” (Sananl. 9:10, vrt. myös Job 28:28.)

Viisaus ja älykkyys ovat lähellä toisiaan. ”Minä Viisaus viihdyn älyn seurassa, harkinta ja tieto ovat kumppanini” (Sananl. 8:12). Tässä sanan äly vastineena esim. joissakin englanninkielisissä käännöksissä on prudent, harkitseva, järkevä. Sananlaskut opastavat muutenkin käyttämään harkintaa ja malttia (esim. Sananl. 3:21).

Yksinkertainen määritelmä voisi olla: Viisaus = oikea tieto + kyky soveltaa sitä. Soveltamiseen tarvitaan älyä, johon liittyy harkinta, maltti ja järkevyys sekä erityisesti Jumalan ja hänen sanansa kunnioitus. UT:n mukaan soveltamiskykyyn tarvitaan ennen muuta Jumalan Pyhän Hengen ohjausta ja rakkautta.

Raamatun kielessä tieto liittyy Jumalan antamaan ilmoitukseen. Tämän ilmoituksen keskiössä on Kristus ja hänen sovitustyönsä.

Paavali tiivistää ajatuksen seuraavasti: ”Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä” (Kol. 2:2–3).

Kirjoittaja