Kysymys: Mistä kohdasta Raamatussa löytyy teksti, jossa sanotaan viimeisellä tuomiolla ollessa, että Kristuksen omia ei syytetä tai muistella tehdyistä virheistä vaan muistetaan vain hyvät teot? Olen sen jostakin lukenut, mutta nyt en sitä löydä.
En osaa sanoa, mikä yksittäinen raamatunkohta on ollut mielessäsi, mutta muistikuvasi on kyllä Raamatun kokonaissanoman mukainen. Viimeisellä tuomiolla ainoa mahdollisuutemme on Kristuksessa oleva armo. ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room. 8:1, vrt. Room. 6:23)
Toisaalta Raamatussa puhutaan myös tekojen mukaan tuomitsemisesta, esim. Ilm. 20:11–15. Eli tuossa viimeisessä tutkistelussa kaikki selvitetään ja ehdoton oikeudenmukaisuus toteutuu. Tämän oikeudenmukaisuuden murtaa vain Kristuksessa oleva anteeksiantamus. Kukaan meistä ei voi ansaita pelastusta.
Näissä yhteyksissä Uudessa testamentissa viitataan suorastaan yllättävän usein siihen, että Jumala tahtoo palkita ja antaa kiitosta kaikesta siitä, josta kiitos meille kuuluu, esim. Matt. 5:11–12, Ilm. 11:18, 1. Kor. 4:5. Armosta pelastuminen ja omien tekojemme merkitys nousee esiin valaisevasti: 1. Kor 3:11–15. Siis toisaalta mikään muu kuin Kristus-perustus ei voi meitä kantaa. Mutta toisaalta kaikki elämämme aikaansaannokset joutuvat kerran koeteltaviksi. Osa niistä ehkä kestää tuon koetuksen, osa ehkä ei. Mutta jos olemme olleet itse Kristus-perustalla, sen perustan varassa astumme taivaan portista sisään.
Siitä, ettei Jumala enää muista tai muistele anteeksiannettuja syntejämme, löytyy monia raamatunkohtia, esim. Hepr. 8:10–12, 10:16–18, Jes. 43:24–25, Jer. 31:34, Hes. 18:21–22.
