Kysymys: Kysymykseni koskee Raamatun jakeita 1. Joh. 3: 6, 8-9 ja 1. Joh. 5: 18. Miten nämä kohdat pitäisi ymmärtää? Uskova ei ole täydellinen. Uskova voi langeta teoin ja ajatuksin esim. himoiten katselemaan vierasta naista.
Raamatun kohdat, joihin kysyjä viittaa kuuluvat Raamattu Kansalle käännöksen mukaan:
”Ei kukaan, joka pysyy hänessä, tee syntiä, eikä kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut… Joka tekee syntiä, on Paholaisesta, sillä Paholainen on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta.” (1. Joh. 3: 6, 8-9.)
”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, pitää huolen itsestään, eikä Paha pääse häneen käsiksi.” (1. Joh. 5: 18.)
Uuras Saarivaara kääntää Jumalan Kansan käännöksessä kaikissa näissä kohdissa ilmaisun ”tee syntiä” muodossa ”tee syntiä jatkuvasti” tai ”elä synnissä”. Hän perustelee sitä sillä, että alkukielen verbimuoto tarkoittaa jonkin asian jatkuvaa tekemistä.
Jos ilmaisu noissa jakeissa tarkoittaisi lankeamista syntiin, niin se olisi ristiriidassa sen kanssa, mitä Johannes vähän aikaisemmin kirjoittaa ensimmäisessä luvussa:
”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.” (1. Joh. 1:8-10.)
Jokainen uskova on syntinen ja lankeaa myös synteihin, mutta koska hänessä asuu Pyhä Henki, niin Herra taivuttaa langenneen uskovan tunnustamaan syntinsä ja vie hänet omistamaan kaikkien syntiensä anteeksiantamuksen Jeesuksen lunastusveren tähden. Uskovan kristityn tuntomerkki onkin juuri se, että Pyhä Henki paljastaa nopeasti hänen syntinsä ja ajaa hänet uuteen puhdistukseen Golgatan armon omistamisessa. Ajoittain uskovan ylpeys voi työntää syntien tunnustamista tuonnemmaksi. Raamattu osoittaa, että siinä tapauksessa Jeesus antaa omilleen myös aikaa parannuksen tekoon. Jos on kysymys elävästä uskovasta, niin lopulta Pyhä Henki saa taivutetuksi hänet parannukseen. Syntien tunnustamisessa ja toistuvassa anteeksiantamuksesta eläminen on suurta armoa, se on Pyhän Hengen työtä Herran omissa.
Jos ihminen ei taivu tunnustamaan syntejään Herralle ja jää rypien ja nautiskelemaan syntielämästä, niin se kertoo, ettei hän ole vielä päässyt sisälle pelastukseen. Hän ei ole vielä elävä kristitty. Hän ei vielä tunne elävää Jumalaa, joka on sekä valo että rakkaus. Hänelle on osoitettava Jumalan kirkkauden valoa, jotta hän näkisi syntinsä ja pääsisi osalliseksi Vapahtajan rakkaudesta.
