Kuinka kuolema kukistetaan vihollisista viimeisenä, vaikka Jeesus voitti jo sen?

Kysymys: "Kuoleman ota on synti ja synnin voima laki.” En ymmärrä. Eihän lakia voi ottaa pois. Vaikka otettaisiin, niin kuin luonnonkansoilla ei juuri lakia ole, paitsi sydämiin kirjoitettu, niin eiköhän kuitenkin...

”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema, kun kaikki viholliset on asetettu Hänen jalkojen alle.” Mutta Jeesushan voitti kuolemalla kuoleman.

Vastaus

Kysymys liittyy pitkään 1. Korinttilaiskirjeen 15. lukuun, joka käsittelee Jeesuksen ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta. Välitön lauseyhteys kuuluu: ”Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu’. ’Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?’ Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” (Jakeet 54–57 vuoden 1838 käännöksen mukaan.)

Ota on vanhaa suomea ja tarkoittaa pistintä tai piikkiä.

Sanalla kuolema on Raamatussa kaksi eri perusmerkitystä. Toinen on ruumiillinen kuolema eli fyysisen elämän päättyminen. Sanan syvempi merkitys liittyy syntiinlankeemukseen. Silloin kuolemalla tarkoitetaan sellaista synnin sekä ajallista että iankaikkista seurausta, missä ihmisen olemassaolo jatkuu, mutta ihminen on Jumalan tuomioon perustuvan oikeudenmukaisen rangaistuksen alainen. Siinä siis ihminen jää Jumalan pyhän vihan alaisuuteen. Jumalan tuomio perustuu taas Jumalan pyhään tahtoon, joka on ilmaistu meille laissa. Tämä laki annettiin omantunnon muodossa ihmiselle luomisessa ja myöhemmin kirjallisessa muodossa.

Sekä Jumalan yleisen ilmoituksen saaneet ei-juutalaiset (myös ei-kristityt) että erityisen ilmoituksen saaneet juutalaiset (myös kristityt) joutuvat lain tuomittavaksi, niin kuin Roomalaiskirjeen 2. luku osoittaa: ”Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan; sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan. Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötätodistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä – sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.” (jakeet 12–16)

Fyysistä kuolemaa edeltävä kuolemanpelko on yleismaailmallista uskonnosta riippumatonta. Kuolemanpelkoon sisältyy kivun pelkoa, totutusta luopumisen pelkoa, kuolemanjälkeisyyteen liittyvää epätietoisuuden aiheuttamaa pelkoa, mutta syvimmiltään sen aiheuttaja on synnin aiheuttama syyllisyys eli tietoisuus siitä, että kuoleman jälkeen joutuu tilille teoistaan. Heprealaiskirje kuvaa asiaa näin: ”Ja samoin kuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat” (Hepr. 9:27–28).

Näin ollen fyysisen kuoleman edessä koetun pelon piikki on synnin tuoma syyllisyys. Tämän pelon voimakkuus taas määräytyy siitä, kuinka hyvin ihminen tuntee Jumalan lain ja sen äärimmäisen kovan täydellisyyden vaatimuksen.

Jos taas ajatellaan kuolemaa jälkimmäisessä merkityksessä eli ikuisena rangaistuksena synnistä, niin siinä pätee se, että ihmiset saavat viimeisellä tuomiolla rangaistuksen synneistään sen mukaan kuinka paljon he ovat elämänsä aikana saaneet Jumalan valoa lain muodossa. Mitä paremmin Herran sana on tunnettu, sitä kovempi on rangaistus sen rikkojille. Tähän asiaan Jeesus viittaa muun muassa verratessaan Sodoman syntejä Kapernaumin ja muiden Galilean kaupunkien syntejä (Matt. 11:23–24).

”Synnin voima on laki” ei siis tarkoita, että laki sinänsä olisi syntiä, päinvastoin se on pelkästään totuutta ja oikeudenmukaisuutta. Se sisältää Jumalan ihmisiltä vaatiman rakkauden sisällön. Mutta niin pian kuin ihminen lankesi syntiin, lain tuomiot omassatunnossa ja ihmisen kyvyttömyys täyttää lakia muuttivat lain ihmiselle kauhistuttavaksi ja pelottavaksi tuomariksi. Synti synnyttää ihmisessä vihan Jumalaa vastaan, kun lain tuomio kohtaa hänet. Se taas johtaa usein ihmisen hylkäämään Jumalan ja nousemaan kapinaan itse lakia vastaan. Siitä näemme esimerkkejä ympäriltämme.

Synnin vääristämä ihminen saa laista yllykkeen synnin yhä hurjempaan harjoittamiseen. Paavali kirjoittaa tästä asiasta Roomalaiskirjeessä seuraavaa: ”Mitä me siis sanomme? Onko laki syntiä? Ei tietenkään! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta. En olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: ”Älä himoitse.” Kun siis synti sai lain käskystä aiheen, se herätti minussa kaikenlaisia himoja, sillä ilman lakia synti on kuollut. Minä elin ennen ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti virkosi eloon ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käsky, joka oli tarkoitettu minulle elämäksi, olikin kuolemaksi. Kun synti sai lain käskystä aiheen, se käskyn avulla petti ja tappoi minut. Laki on kuitenkin pyhä ja lain käsky pyhä, vanhurskas ja hyvä. Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Ei tietenkään! Mutta että synti paljastuisi synniksi, se on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman. Näin synti tuli lain käskyn kautta ylen määrin synnilliseksi.” (Room. 7:7–13.)

Koska kuolema on synnin seurausta, kuoleman ongelmaa ei voitu ratkaista muuten kuin poistamalla synti. Synnistä vapaaksi pääsy taas edellyttää synnin rankaisemista. Siksi Jumala lähetti Jeesuksen, oman Poikansa, ratkaisemaan molemmat ongelmat. Hän eli täydellisen elämän Jumalan lain mukaisesti ja otti lisäksi kantaakseen Golgatan ristillä lain vaatiman rangaistuksen. Herra lahjoittaa siksi uskovalle oman täydellisen elämänsä ja ottaa kantaakseen hänen syntiensä rangaistuksen. Uskova luetaan Kristuksen tähden vanhurskaaksi. Kuolemallaan Jeesus kukisti kuoleman eli vapautti meidät lain vaatimasta rangaistuksesta:
”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia” (Hepr. 2:14–15).

Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus on taas meille takeena siitä, että myös fyysinen kuolema on kukistettu. Paluunsa yhteydessä Jeesus tulee sitten herättämään kaikki kuolleet ylösnousemusruumiiseen, toiset elämän ylösnousemukseen ja toiset tuomion ylösnousemukseen. Viimeisellä tuomiolla sitten turmiovalta kuolema, johon kysyjä myös viittaa, hävitetään ja poistetaan lopullisesti. Turmiovaltana kuolema ilmenee myös edellä lainaamassani Heprealaiskirjeen kohdassa, jossa kuolema liitetään Saatanan valtaan.

Mitä tulee tapaan, jolla Herra Jeesus kirkkaudessaan tulee lopullisesti saattamaan oikeuden ja vanhurskauden voimaan, kukistamaan Vihollisen vallan, meidän ei tarvitse siitä huolehtia. Hän, joka on koko luomakunnan luonut, kykenee sen tekemään. Meille tästä lopullisesta voitosta on kuitenkin vahva vakuutus siinä, että Jeesus ylösnousemuksellaan osoitti, että kuoleman mahti ei ole Hänelle ongelma.

Kirjoittaja