Kysymys: Miksi Aabrahamilla ja muilla Vanhan testamentin vanhurskailla miehillä sai olla monta vaimoa, eikä sitä mitenkään siellä paheksuta? UT:ssa Paavali määrää, että srk:n paimenen on oltava kunniallinen yhden vaimon mies. Olen nuoresta asti ihmetellyt, miksei miehellä voi olla monta vaimoa. Eihän se ihanteellista ole, eikä oikein kristilliseltä tunnu, mutta harvoin muutenkaan ihan optimaalisesti täällä matoisessa maailmassa asiat sujuu.

Vastaus

Kysyjä pohtii, miksi Raamatun varhaisen ajan tärkeillä miehillä sai olla useita vaimoja ja Uuden Testamentin mukaan seurakunnan paimenen tulee olla yhden vaimon mies.

Rippikoulussa opetetaan, että Jumala toimii historiassa ja kansojen vaiheissa. Jumala on ilmoittanut tahtonsa pitkän ajan kuluessa ensin patriarkkojen, sittemmin profeettojen välityksellä. Tässä ilmoitusketjussa on nähtävissä aika selkeä kehittyminen, niin jumalakuvan osalta kuin ihmisille suunnatuissa elämän ohjeissa, kehotuksissa ja käskyjen tulkinnassa.

Luomiskertomuksessa kerrotaan siitä tehtävästä, jonka Jumala antoi luomalleen ihmiselle: Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa (1. Moos. 1:27). Jumala siunasi miehen ja naisen ja heidän välisensä yhteyden. Useammasta kohdasta Raamattua näemme myös, että seksuaalinen yhtyminen on Jumalan silmissä pyhä tapahtuma, joka on varattu toisiinsa liittyneelle miehelle ja naiselle. Jos mies yhtyy muihin naisiin, se tuomitaan tilanteesta riippuen jopa kivitystuomiolla. Eräissä kohdissa kielletään yhtyminen porton kanssa, koska tällöin mies ja portto tulevat yhdeksi lihaksi. Asiasta puhutaan toisaalta myös hyvin runollisesti: miehen ei tule unohtaa (siis hyljätä) nuoruutensa vaimoa.

Juutalaiset ja kristityt ovat ymmärtäneet, että Jumalan ihmisille tarkoittama hyvä elämä on tarkoittanut alun perin luomiskertomuksessa mainittua suhdetta: Mies erotkoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa. Näin heistä tulee yksi liha. Raamattu ei kehota missään kohdassa moniavioisuuteen, vaikka siellä kuvataankin varakkaita miehiä, joilla saattoi olla suuri haaremi, vaimoja ja jalkavaimoja. Eräissä kulttuureissa kehitys on voinut johtaa moniavioisuuteen aivan käytännön syistä. Mies on voinut ottaa useampia vaimoja, jos hänellä on ollut varaa ylläpitää heitä. Myös aavikon kansojen turvallisuuskysymykset ovat saattaneet puolustaa tällaista menettelyä, jonka pohjalta esim. islamilaisen tulkinnan mukaan miehellä voi olla neljä vaimoa.

Jeesus ja hänen jälkeensä Paavali toivat hyvin voimakkaasti esiin avioliiton pyhyyden ja parisuhteen pysyvyyden. Jeesuksen näkemyksen avioerosta voi lukea Matteuksen ja Markuksen evankeliumeista (Matt. 19:1–12, Mark. 10:1–12). Matteuksen kohdassa on tärkeitä näkökulmia muihinkin aikamme parisuhdetta ja seksuaalisuutta koskeviin kysymyksiin.

Toinen kysymys on henkilökohtaisempi. Ehkä senkin sijoittamista Raamatun näkövinkkeliin auttaa, jos otamme jälleen esiin Paavalin ja hänen usein hyvin syvälliset ajatuksensa. Hän varoittaa ihmisiä alistumasta uudelleen maan alkeisvoimien alle eli himojensa valtaan. Jumala on luonut ihmiset omaksi kuvakseen, asettanut muita elollisia luontokappaleita korkeammalle (1. Moos. 1:28). Ihminen suuntautuu kuitenkin jostain syystä helposti ”luonnolliseen tilaan”, muun luomakunnan tasolle varsinkin seksuaalisuutensa kanssa. Jumalan tahdon ja ihmisen toiminnan välisestä ristiriidasta kertoo selkeimmin syntiinlankeemuskertomus.

Muslimit naureskelevat toisinaan kristityille, jotka kuvittelevat olevansa yksiavioisia, vaikk´eivät sitä olekaan. Heidän mielestään ei ole eroa sillä, onko miehellä useampia vaimoja samalla kertaa, kuten heillä, vai peräjälkeen, kuten kristityillä, jotka voivat erota useamminkin ja ottaa aina uuden vaimon.

Loppujen lopuksi olemme jokainen itse vastuussa Jumalan edessä tekemistämme ratkaisuista. Raamatun mukaan tärkeimmät ovat suhde Jumalaan, toisista ihmisistä välittäminen ja omasta itsestä huolehtiminen Jumalan antamien suuntaviivojen mukaan.

Toivotan kysyjälle iloa elää täysillä kristittynä nauttien kaikista Jumalan luomista elämän lahjoista!

Kirjoittaja

Olli Nuosmaa

pastori