Kysymys: Mitä tarkoittaa käydä katsomassa orpoja ja leskiä (Jaak. 1:27)? Miten nykypäivänä voin käytännössä noudattaa tätä ohjetta, kun en tunne orpoja tai leskiä?

Vastaus

Orvot ja lesket olivat esimerkkejä Jaakobin ajan vähäosaisista. He olivat ihmisiä, joilla ei ollut ketään, joka huolehtisi heidän jokapäiväisistä tarpeistaan. Tuon ajan maailmassa he olivat siis aivan erityisen huonossa asemassa. Näin Jaakob muistuttaa siitä, että kuuliaisuus Jumalan sanalle merkitsee jatkuvaa oman elämän tarkistamista erityisesti Jumalan kymmenen käskyn äärellä. Jos kristitty näkee lähimmäisensä hädässä, hän auttaa häntä.

Muistamaton kuulija, josta Jaakob myös puhuu, ei tee asialle mitään. Kuuliaisuus on siis arjen keskellä lähimmäisen hädälle avoimin silmin elettyä elämää. Kun näet hätää kärsivän ihmisen, autat häntä. Niin pidät huolen siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta. Kuuliaisuus on siis arkipäiväistä, suorastaan kuivaa puurtamista, josta kukaan ei yleensä tule sinua kiittämään.

Ahdingossa olevista orvoista ja leskistä huolehtiminen on esimerkki kristityn kutsumuksesta olla omakohtaisesti yhteydessä maailman surun ja ihmisten ongelmien kanssa. Jaakobin aikana lesket ja orvot olivat huonoimmassa asemassa, omana aikanamme ehkä jotkut toiset. Maailmassa on jatkuvasti ihmisiä, jotka tarvitsevat toista ihmistä tuekseen, ja Jaakob muistuttaa meitä kristittyjä siitä, että Jumala tahtoo meidän auttavan heitä, olivatpa he sitten leskiä, orpoja tai unohdettuja vanhuksia tai lapsia.

Kirjoittaja

Jukka Norvanto

TL, lähetysteologi