Mitä Raamattu sanoo uskottoman ja uskovan välisestä avioliitosta?

Kysymys: Pohdiskelen Raamatun sanomaa uskovan ja uskottoman välisestä liitosta. Asiaa sivutaan useammassa kohtaa vanhaa testamenttia ja UT:n puolellakin ainakin jakeissa 2. Kor. 6:14–16. Näistä voinee vetää sen johtopäätöksen, että kaikki uskottomien ja uskovien väliset liitot ovat kiellettyjä. Onko näin vai onko ko. viesti käsitettävissä yhteydessään jotenkin muuten? Tekeekö uskossa oleva, mutta uskottoman kanssa avioliitossa oleva jatkuvaa syntiä, joka lasketaan hänelle taakaksi viimeisellä tuomiolla?

Vastaus

Vanhassa testamentissa on kohtia, joissa voidaan nähdä tietynlainen liittymäkohta tähän kysymykseen. Abraham teki väärin hankkiessaan vaimonsa Saaran kehotuksesta lapsen Hagarin kanssa. Tästä lankeemuksesta oli kipeät seuraukset, mutta ei voida päätellä, ettei Abraham olisi saanut virhettään anteeksi.

Esran kirjan lopussa kerrotaan, että monet pakkosiirtolaisuudesta palanneet israelilaiset olivat solmineet avioliiton pakanakansoihin kuuluneiden kanssa. Tämä katsottiin vakavaksi synniksi siinä historiallisessa tilanteessa ja siksi parannuksen tehneet israelilaiset ottivat eron pakanavaimostaan. Ratkaisu tuntuu vaimoja ja lapsia ajatellen julmalta. Mutta jos tällainen käytäntö olisi jatkunut, niin Jumalan omaisuuskansa olisi menettänyt pian oman ainutlaatuisuutensa ja uskonnollinen synkretismi olisi vienyt voiton. Minkään aikakauden kristittyjen tilanteeseen tätä esimerkkiä ei voi kuitenkaan sellaisenaan soveltaa. Paavali tekeekin selväksi, ettei uskovan ihmisen tule jättää uskomatonta puolisoaan (1. Kor. 7:12–16).

Profeetta Hoosea puolestaan sai itse Jumalalta kehotuksen mennä avioliittoon porton kanssa ja myös pysyä siinä liitossa siitäkin huolimatta, että vaimo teki aviorikoksen. Tämäkin tapaus liittyi tiettyyn Israelia koskevaan historialliseen tilanteeseen eikä sitäkään voi soveltaa kaikkiin tilanteisiin.

Kysymyksessä mainittua 2. Korinttilaiskirjeen kohtaa voidaan soveltaa myös avioliittoon, vaikkei Paavali näytä tarkoittavan pelkästään tai edes ensisijaisesti sitä. Ennen kaikkea Paavali taitaa tässä yhteydessä varoittaa kristittyjä liian tiiviistä yhteydestä epäjumalanpalvelijoiden kanssa. Mutta ei myöskään kenelläkään avioliittoon aikovalla uskovalla ole varaa suhtautua ylimielisesti tähänkään raamatunkohtaan. Varoituksen vakavasti ottaminen olisi säästänyt monen uskovan ihmisen monilta ongelmilta ja murheilta.

Toisaalta emme voi kaavoittaa etukäteen näitäkään asioita. Kukaan ei voi sanoa varmuudella, ettei uskovan ja uskomattoman välinen avioliitto tule kohtaamaan uskoon liittyviä vakavia ristiriitoja. Mutta kaiketi missään ei ole sanottu, ettei avioliitto voisi olla monessa tapauksessa onnellinen tai sitäkään, ettei uskomaton puoliso voisi tulla jossakin vaiheessa uskoon. Joskus Jumalan armo saattaa kääntää meidän omat virheemme loppujen lopuksi jopa siunaukseksi.

Mikä tahansa virheemme ja syntimme lasketaan viimeisellä tuomiolla taakaksemme ilman Kristusta. Kristuksessa oleva anteeksiantamus on loppujen lopuksi ainoa turvamme siinä viimeisessäkin tutkistelussa, kun on kysymys oven avautumisesta onnelliseen iankaikkisuuteen.

Kirjoittaja