Kysymys: Mitä Paavali tarkoittaa kirjoittaessaan Korintin seurakunnalle näin: "Aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi." Onko tässä kyse katolisen kirkon ns. kiirastulesta? Itse olen ymmärtänyt, että kiirastuli on ihmisten keksintö, vailla raamatullista pohjaa. Mitä tässä Raamatun paikassa sitten tarkoitetaan?
Paavali käyttää Ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä, niin kuin monessa muussakin kirjeessä, useita erilaisia kuvia esimerkkinä seurakunnasta. Niitä ovat mm. perhe, ihmisruumis, kastelija ja kylväjä sekä rakennus.
Kysyjän viittaama raamattukohta on kirjoitettuna jakeissa 1. Kor. 3:12–15. Tärkeää on kuitenkin lukea niitä edeltävä jae: ”Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea” (1. Kor. 3:11).
Lähtökohtana on siis Herran Jeesuksen tekemä sovitustyö. Jos ihminen rakentaa elämänsä sen varaan, perusta kestää suurimmatkin koettelemukset ja elämässä vastaan tulevat myrskyt. Mutta selvää on, että hyvällekin perustalle voidaan rakentaa monenlaisia rakennuksia, ja se rakentamistyö oli nuoressa Korintin seurakunnassakin meneillään. Ensimmäisestä korinttilaiskirjeestä näkee, että seurakunnassa oltiin monessa asiassa tuuliajolla. Seurakuntalaiset riitelivät keskenään, jumalanpalveluksesta puuttuivat yhteiset pelisäännöt, puoluejakautuminen oli ilmeistä ja kaiken lisäksi seurakunnassa suvaittiin sellaista julkisyntiä, jotka jopa tuonaikaisessa Rooman valtakunnassakin kavahdettiin. Oli siis selvää, etteivät seurakunnassa kaikki olleet rakentaneet kovinkaan vankkaa rakennusta.
Rakennusaineista Paavali mainitsee kuusi erilaista. Kaikkia niitä ihmiset siis saattoivat hyödyntää rakennusta pystyttäessään. Kolme niistä eli kulta, hopea ja jalokivet kestävät jopa tulen. Tuli vieläpä puhdistaa ne kuona-aineista. Sen sijaan puu, heinä ja oljet palavat ja muuttuvat tuhkaksi, kun ne joutuvat tulen kanssa tekemisiin. Näin Paavali kertoo, että se, mitä tässä elämässä rakennamme, joutuu koeteltavaksi viimeistään tuomiopäivänä. Näin hän tuo eteemme ikuisuuden peilin, josta hän tahtoo meidän tarkastelevan tekojamme.
Mitä sitten ovat hengellisessä mielessä nuo kestävät materiaalit, jotka eivät pala tulessakaan? Jakeessa Sananl. 30:5 on oiva vastaus: ”Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.” Ainoa kestävä rakennusmateriaali, jolle tuomiopäiväkään ei voi mitään, on Jumalan sana. Se kestää kaikki koettelemukset. Muut materiaalit eli ihmisten ajatukset ja mielipiteet osoittautuvat tuomiopäivänä kestämättömiksi.
Kannattaa huomata, ettei Paavali palkasta puhuessaan tarkoita sielun pelastumista eli taivaaseen pääsemistä, sillä myös ne pelastuvat, joiden rakennus palaa, jos he vain ovat rakentaneet oikealle perustalle. Kun taivasten valtakunnan yhteydessä puhutaan palkasta, sillä ei tarkoiteta oikeuksia, joihin tässä maailmassa vedotaan. Jos tässä maailmassa joku palkataan työhön, hän voi vaatia tietyn korvauksen siitä, ja hän voi jopa vaatia, että hänen on saatava sama palkka kuin muiden vastaavaa työtä tekevien. Taivasten valtakunnassa sellainen ajattelutapa on tuntematon. Siellä palkka on aina armosta eikä ansiosta annettua. Tätä asiaa valottavassa vertauksessa Jeesus sanoo jakeissa Luuk. 17:10: ”Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ’Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.’” Taivasten valtakunnassa ei siis tehdä työtä palkkion toivossa, vaan rakkaudesta Jumalaan.
Paavali kertoi siis, että myös puusta, heinistä ja oljista rakentanut ihminen pelastuu, jos hän on rakentanut oikealle perustukselle eli Herran Jeesuksen varaan. Paavali ei siis puhu tässä yhteydessä ihmisistä, jotka ovat eri tavoin torjuneet Herran Jeesuksen tai luopuneet hänestä, vaan ainoastaan niistä, jotka ovat kyllä uskossa turvautuneet häneen, mutta eivät ole ojentaneet elämäänsä Jumalan sanan mukaiseksi.
Kristitty voi todellakin olla joissain Jumalaankin liittyvissä asioissa väärässä, mutta sen ei vielä tarvitse viedä häntä eroon Kristuksesta. Perusta voi olla kunnossa, vaikka seinissä olisikin kestämättömiä rakenteita. Todellisuudessa me kaikki rakennamme helposti myös puusta, heinistä ja oljista eli tulta kestämättömistä materiaaleista. Kristityn kilvoitukseen kuitenkin kuuluu, että yhä suurempi osa rakennuksesta olisi kestävää, Jumalan sanasta muurattua rakennetta.
Mutta mitä tarkoittaa viittaus tuomiopäivään?
Ensinnäkin kannattaa huomata, ettei näissä jakeissa puhuta kysyjän viittaamasta kiirastuliopista. Se näkyy siinäkin, että kiirastuliopin mukaan sielu joutuu olemaan ikään kuin puhdistettavana kiirastulessa ennen kuin ihminen on valmis siirtymään taivaan kirkkauteen. Siinä ajatuksessahan lähdetään liikkeelle siitä, että kiirastuli on parastaikaa voimassa ja valmistelemassa ihmissielua lopulliseen pelastukseen. Paavali kuitenkin puhuu tässä jo viimeisestä tuomiosta, joka siis paljastaa, mistä itse kukin on rakennuksensa valmistanut.
Viimeisen tuomion näköala on siis tässä mukana. Siihen liittyvästä tuomiosta Paavali kirjoittaa jakeessa Room. 14:12: ”Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.” Jakeessa puhutaan lopullisen tilin tekemisestä Jumalan edessä. Toisin sanoen tässä ajassa meidän tehtävämme on kilvoiteltava kristittyinä, eikä kukaan voi siinä asiassa ikään kuin piiloutua toisen selän taakse. Kerran jokainen ihminen seisoo itse vastaamassa itsestään Jumalan edessä. Silloin hän kysyy meistä jokaiselta, miten olemme hoitaneet sitä tehtävää eli kantaneet sitä pelkästään meille kuuluvaa kuormaa, jonka olemme häneltä saaneet. Silloin ei tietenkään auta vertailla omia tekoja toisten tekoihin. Jokaisella kristityllä on oma ja erilainen vastuualueensa, ja kysymys on siitä, miten uskollisesti hoidin saamaani tehtävää.
Tähän tilintekoon osallistuvat tietenkin vain ne, jotka on uskon kautta liitetty Kristukseen. Sen sijaan niiltä, jotka kadotukseen joutuvat, ei sellaista uskollisuutta tehtävälle Kristuksen ruumiin rakentamiseksi kysellä. Tästä tilinteosta, johon vain kristityt joutuvat, Paavali puhuu siis kuulijan viittaamissa jakeissa 1. Kor 3:11–15:ssä. Jos siis elämän perusta on rakennettu Kristus-kalliolle, ihminen itse kyllä pelastuu, vaikka hänen työnsä Kristuksen ruumiin rakentamisessa osoittautuisikin heppoiseksi.
Entäpä, miksi Paavali puhuu tulesta? Ehkäpä selvimmän vastauksen saa jakeista Hepr. 12:25–29. Niissä jakeissa varoitetaan kristittyjä kevytmielisyydestä ja Jumalan tahdon hylkäämisestä: ”Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu! Kun isät Siinailla torjuivat hänet, joka ilmoitti tahtonsa maan päällä, he eivät päässeet rangaistuksetta. Vielä huonommin käy meidän, jos käännämme selkämme hänelle, jonka sanat tulevat taivaasta. Hänen äänensä pani silloin maan järisemään, ja nyt hän on luvannut: ´Vielä viimeisen kerran minä panen maan järkkymään, enkä vain sitä, vaan myös taivaan.´ Sanat ´vielä viimeisen kerran´ tarkoittavat sitä, että kaikki luotu järkkyy ja siirtyy sijoiltaan, jotta se, mikä ei järky, pysyisi paikallaan. Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli.”
Tulessa on siis kysymys Jumalan eteen joutumisesta, eikä hänen pyhyytensä edessä kestä mikään ihmismielen mukaan rakennettu.
