Kysymys: Voiko varkautta saada anteeksi, jos synnit annetaan anteeksi, mutta varastaja ei kerro varkaudestaan ja haluaa uskoa?
Kysymykseen sisältyy kolme tärkeätä sanaa, jotka on syytä aluksi määritellä:
1. Mitä on varastaminen?
Se on sellaisen esineen tai asian riistämistä itselleen, jonka Jumala on antanut jonkun toisen ihmisen tai organisaation hallintaan, jotta se vastaisi siitä viime kädessä Jumalan edessä. Jumalan lapsi on kutsuttu maallisen, sekä fyysisen (tavarat) että aineettoman (tietokoneohjelmat, musiikki ym.) omaisuuden haltijaksi. Hänen tulee tehdä siitä viime kädessä tili Jumalalle. Näin ollen varastaminen on aina nousemista Jumalan yläpuolelle ja kapinaa Jumalaa vastaan samalla, kun se on toisilta ihmisiltä riistämistä.
2. Miten synnit saadaan anteeksi?
Ihminen ei voi syntejänsä itse millään sovittaa eikä hyvittää. Emme saa tehtyä rikosta tekemättömäksi, vaikka palauttaisimmekin kaiken varastamamme asianomaisille. Rikkomuksesta tulee silti rangaistus, niinhän maallinen oikeuskin toimii. Ajallisen rangaistuksen lisäksi meidän on kohdattava myös Jumalan tuomio synneistämme, sillä ne ovat nousua itse Herraa vastaan. Ainoa tapa, jolla synnit voi saada anteeksi, on se, että meidän suuri Sijaisemme, Jeesus Kristus, ottaa rangaistuksen kantaakseen meidän sijastamme. Vain Golgatalla loppuun suoritettu rangaistus voi vapauttaa meidät synnin tuomiosta.
3. Mitä usko on?
Usko merkitsee tässä yhteydessä sitä, että otamme totuuden mukaisesti vastaan Jumalan tuomitsevan sanan, kun Hän omassa tunnossamme syyttää meitä varkaudesta. Siksi myös rehellisesti tunnustamme väärin tekomme Hänelle ja pyydämme sitä anteeksi sillä perusteella, että senkin pahan teon vuoksi Jeesus on jo vuodattanut pyhän sovintoverensä Golgatan ristillä. Kun näin tunnustamme syntimme ja otamme vastaan Herran sanan siitä, että myös tämä synti on sovitettu, voimme iloiten omistaa syntiemme anteeksiantamuksen.
Näin olemme Jumalan edessä tehneet parannuksen ja saaneet syntimme anteeksi. Mutta se ei tarkoita sitä, että asia olisi sillä loppuun käsitelty. Raamattu puhuu siitä, että parannuksen tulee kantaa hedelmää: ”Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy!” (Matt. 3:8) ”Ihmiset kysyivät häneltä [Johannes Kastajalta]: ’Mitä meidän sitten tulee tehdä?’ Hän vastasi heille: ’Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin.'” (Luuk. 3:10–11) ”Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan pikemminkin tehköön työtä, ahkeroiden käsillään sitä, mikä on hyvää, niin että hänellä olisi antaa tarvitsevalle.” (Ef. 4:28)
Varastamisen vastakohta on omastaan pois antaminen sellaiselle, joka on tarpeessa. Parannuksen hedelmä varastamisen tapauksessa näkyy siten, että palautamme sen, mitä olemme toiselta ottaneet, ja pyydämme myös häneltä tai heiltä anteeksi ja suostumme vastaanottamaan myös osaksemme tulevan mahdollisen ajallisen rangaistuksen. Mutta siihenkään ei vielä parannus pääty, vaan viime kädessä se näkyy haluna varoillamme auttaa niitä, jotka apuamme tarvitsevat.
Varastetun omaisuuden palauttaminen saattaa olla erittäin nöyryyttävä kokemus. Pahimmillaan se voi merkitä työpaikan menetystä, reiluja lisäveroja ja jopa vankilareissua. Siksi ymmärrän mainiosti kysyjän huolen ja pelon asian edessä. Mutta lukemattomat uskoon tulleet ja parannuksen tehneet, jotka ovat kulkeneet tämän nöyryyttävän tien loppuun asti, ovat saaneet kokea suurta iloa ja sydämen vapautta, kun siteet menneisyyteen on saatu katkotuksi. Tällainen nöyryyttävän tien kulkeminen todistaa parhaiten siitä, että olemme tehneet asiassa todellisen parannuksen, ja se on lopulta ”halpa hinta” hyvästä omastatunnosta ja sydämen vapaudesta.
On toki tilanteita, joissa varastetun omaisuuden palauttaminen asianomaiselle on mahdotonta, jos tämä henkilö on esimerkiksi jo kuollut tai hänen olinpaikkaansa ei ole enää mahdollista saada selville. Silloin on yleensä annettu sielunhoidollinen ohje antaa varastettua omaisuutta vastaava summa esim. hyväntekeväisyyteen.
