Kysymys: Uuden testamentin kohdissa Room. 16:16, 1. Kor. 16:20, 2. Kor. 13:12, 1. Tess. 5:26 ja 1. Piet. 5:14 kehoitetaan tervehtimään pyhällä suudelmalla. Mikä tämä pyhä suudelma oikein on ja mikä sen merkitys on/oli? Entä mikä on kohdassa 1. Piet. 5:14 mainittu rakkauden suudelma, onko kyseessä sama asia kuin pyhä suudelma? Miksi tällaista pyhällä suudelmalla tervehtimisen käytäntöä ei ole enää seurakunnassa, vai onko joissain seurakunnissa?

Vastaus

Suutelemista, huulilla koskettamista, on vanhastaan käytetty tervehdyksenä, kunnioituksen tai alamaisuuden osoituksena sekä myös hellyyden ja rakkauden osoituksena. Edelleen suuteleminen on laajalti osa tapakulttuuria, vaikka joissain kulttuureissa ei suudelmaa juurikaan käytetä. Länsimaissa ensisuudelmaa alettiin romantisoida vasta 1800-luvulla, ja nykyään suutelemisesta, sen tavoista ja vaikutuksista on tehty jopa akateemisia tutkimuksia.

Raamatun ajan maailmassa suutelemisella on ollut suuri merkitys. Suudelmia on ollut erilaisia. VT:ssa Jaakob suuteli isäänsä Iisakia, Aaron suuteli veljeään Moosesta ja tämä appeaan. Jeesusta suudeltiin mm. jalkoihin. Paavi saattaa suudella maata astuessaan ulos lentokoneesta kunnioituksen osoituksena isäntiään ja vierailumaata kohtaan.

UT:ssa suudelma on ollut paitsi yhteenkuuluvuuden osoitus, myös pyhyyden kokemisen merkkinä uskonveljien kesken. Kysyjä on poiminut esimerkkeinä kohtia, joissa kehotetaan tervehtimään uskonveljiä pyhällä suudelmalla tai rakkauden suudelmalla. Vaikka nimitys on erilainen, tekstin perusteella voidaan päätellä, että on tarkoitettu samaa asiaa, yhteenkuuluvuuden osoitusta seurakuntalaisten kesken.

Pyhään ehtoolliseen liittyvää suudelmaa sanottiin myös rauhansuudelmaksi ja se on ollut jumalanpalveluskäytössä 100-luvun puolivälistä alkaen. Pyhä suudelma, joka annettiin suulle, oli osa katolista messua vuoteen 1528 asti. Sen jälkeen sen käyttö jumalanpalveluksessa on loppunut. Sen liturginen paikka oli hetki, jolloin pappi toivotti seurakuntalaisille ”pax vobiscum”, rauha teidän kanssanne. Keskiajalla suulle annetun suudelman korvasi rauhan taulu, jota kierrätettiin suudeltavana. Sen tarkoituksena osana ehtoollista oli vahvistaa ihmisen vapautumista synneistään.

Nykyisin ei pyhä suudelma ole osana kirkkojen jumalanpalvelusta. Sitä ei löydy kirkkokäsikirjastakaan, joka sitoo luterilaisia seurakuntiamme. Sen sijaan useissa seurakunnissa on osana ehtoollisliturgiaa ns. rauhan tervehdys, jolloin kätellään tai joskus halataan lähellä olevia seurakuntalaisia ja toivotetaan Jumalan rauhaa. Joissain kristillisissä yhteisöissä saattaa olla erilaisia käytäntöjä kuin virallisissa kirkkokunnissamme.

Kirjoittaja

Olli Nuosmaa

pastori