Kysymys: Mitä tarkoittaa ilmaisu 'synnissä eläminen' ja 'synnissä elävä ihminen'? Olen kuullut ilmaisua käytettävän esiaviollisen seksiä sisältävässä parisuhteessa elävistä uskoviksi itseään väittävistä ihmisistä ja siitä, että he joutuvat tämän vuoksi varmasti helvettiin, jos eivät parannusta tee. Mutta sanotaanhan Raamatussa, että myös esimerkiksi ahneus on kadottava synti.
Sielunhoitajani sanoo, että ilmaisu” synnissä elävä ihminen” on harhaanjohtava, koska me kaikki teemme syntiä ja omalla tavallamme elämme synnissä. Tärkeää hänen mielestään on lopulta vain se, että turvaudumme Jeesukseen ja hänen armoonsa. Olen miettinyt tämän johdosta, että onko Jumalan antamalla lailla enää mitään väliä ja että onko sielunhoitajani väärässä ja kannustamassa minua syntiin. Olen ollut huolissani siitä, että sielunhoitajani olisi johtamassa minua harhaan vähättelemällä syntiä ja synnin tekemistä ja että hän rohkaisisi minua tekemään syntiä.
Raamattu puhuu synneistä, joilla on vakavat seuraukset. Esimerkiksi 1. Joh. 5:16 puhuu synnistä, joka ei johda kuolemaan ja synnistä, joka johtaa kuolemaan. Samoin Jaakob sanoo kirjeensä alussa, että ”sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.” (Jaak. 1:15). On siis selvästikin olemassa syntiä, joka synnyttää kuoleman tai johtaa hengelliseen kuolemaan. Toisaalta välttämättä kaikki synti ei tällaista ole.
Vaikka kukaan ei pääse synnistä lopullisesti eroon ja jokainen lankeaa, synnin ei saa antaa hallita ihmistä. Näinhän Paavali kirjoittaa Room. 6:12. Synnin hallitseminen tarkoittaa sitä, että ihminen elää jossakin synnissä niin pitkään, että hän lopettaa taistelun sitä vastaan ja katumuksen tästä synnistä. Ero on siis asenteessa. Parannus tarkoittaa sitä, että ihminen ei enää tahdo tehdä syntiä. Se ei tarkoita välttämättä sitä, että ihminen pääsisi tietystä synnistä lopullisesti eroon. Paatuminen puolestaan tarkoittaa sitä, että ihminen ei tahdo enää katua syntiään tai syntejään ja lopettaa taistelun niitä vastaan. Parannuksen ja paatumuksen ero on siis lopulta siinä, onko ihminen armahdettu syntinen vai katumaton syntinen.
Ei siis ole olemassa mitään syntiä, mitä katuva syntinen ei Kristuksen tähden saisi anteeksi. Vaara on kuitenkin siinä, että jos annamme jonkun synnin hallita elämäämme ja elämme siinä tietoisesti, emme jonkun ajan päästä enää osaa pyytää siitä anteeksiantoa ja tulla Kristuksen luokse. Tätä on paatumus ja sen takia, jotkut synnit voivat olla kuolemaksi. Yleensä juuri tätä paatunutta asennetta tarkoitetaan ilmauksella ”synnissä eläminen”.
Tietenkin vain Jumalalla on oikeus tuomita ihminen lopulta emmekä voi kadotustuomiota jakaa etukäteen kenellekään, mutta Raamattu varottaa siitä mahdollisuudesta, että tietoisesti katumattomana synneissä eläminen voi johtaa sellaiseen paatumukseen, joka on viime kädessä kadottavaa.
