Kehottaako Luuk. 18:29 avioeroon?

Kysymys: Luuk. 18:29. Miten tämä Raamatun kohta tulisi tulkita? Eikö avioliiton olisi tarkoitus kestää koko ihmisen elämän iän? Tässä jakeessa Jeesus kuitenkin sanoo että joka luopuu kodistaan, vaimostaan, veljistään, vanhemmistaan tai lapsistaan Jumalan valtakunnan tähden, niin hän saa jo tässä ajassa moninkertaisesti takaisin, ja tulevassa maailmassa ikuisen elämän.

Vastaus

Jeesuksen opetus avioliitosta on se, että ihmisen on tarkoitus pysyä siinä avioliitossa, jonka on solminut. Avioerosta hän opettaa mm. Matteuksen evankeliumin luvussa 19, jossa fariseukset haluavat koetella häntä kysymällä, saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa. Jeesus siteeraa fariseuksille tuttua luomiskertomusta ja painottaa, että kun mies ja vaimo liittyvät yhteen, he tulevat yhdeksi lihaksi, eikä ihmisen sovi tuota liittoa rikkoa. Fariseukset haastavat Jeesusta uudelleen viitaten Mooseksen lakiin erokirjan antamisesta. Jeesuksen vastauksesta käy ilmi, että ero ei ole Jumalan tahto, vaan avioero on tulosta ihmisen kovasydämisyydestä. Sitä kyllä tapahtuu, mutta se ei ole Jumalalle mieluinen asia.

Samaan keskusteluun liittyen Jeesus viittaa siihen, että on olemassa ihmisiä, joille avioliitto ei ole hyvä ratkaisu, jotka ovat ”avioliittoon kelpaamattomia”. Yhtenä ihmisryhmänä Jeesus mainitsee heidät, jotka taivasten valtakunnan tähden valitsevat naimattomuuden. Paavali todennäköisesti oli tällainen, naimattomuuden valinnut (1. Kor. 7:7–8). Ehkäpä naimattomuus oli hänellä myös Jumalan antama armolahja, eikä hän vaimoa tai perhe-elämää edes kaivannut.

Näin ollen voimme päätellä, että avioero sinänsä ei ole Jumalan tahto. Paavali avaa edelleen Jeesuksen ajatusta avioliitosta, aviopuolisoiden välisestä yhteydestä 1. Kor. luvussa 7. Miehen ja vaimon tulee olla seksuaalisesti uskollisia toisilleen. Seksuaalisuus on osa ihmistä, ja avioliiton suojissa sitä voi toteuttaa turvallisesti oman puolison kanssa. Aviopuolisoiden välillä tulee vallita keskinäinen kunnioitus.

Ongelmatilanne saattaa syntyä siitä, että toinen puolisoista ei ole uskova. Paavali antaa ohjeeksi, että uskovan puolison ei tule jättää ei-uskovaa, jos toinen vain suostuu edelleen jatkamaan yhteistä elämää. Toisen usko voi koitua toiselle siunaukseksi, hän voi jopa myöhemmin itse tulla uskoon. Mutta jos ei-uskova puoliso ei halua jatkaa liittoa, on lupa erota. ”Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?” (jakeet 15–16) Sopuisa liitto ei-uskovan puolison kanssa voi hyvin jatkua. Jos ei-uskova puoliso alkaa sen sijaan vaatia uskovaa valitsemaan itsensä ja uskonsa välillä, tullaan asian ytimeen: onko Jeesus minulle tärkeämpi kuin mikään muu? Pidänkö kiinni uskostani, vaikka tulee lunta tupaan?

Jeesus opetti vastaavanlaisista valintatilanteista (jotka ovat tällaisia kysyjän viittaamia ”Jumalan valtakunnan tähden” tilanteita), esim. Luuk. 9:57–62. Kiinnitänkö sydämeni Herraan, vai menevätkö sukulaiset, ystävät ja perhe tärkeysjärjestyksessä edelle? Tiedämme monia tapauksia, että uskovan puolison uskonelämä on toisinaan mennyt huonoon suuntaan, kun hän on taipunut ei-uskovan puolison arvoihin ja elämäntapaan. Kun meitä vedetään moneen suuntaan, ja vetäjinä saattaa olla juuri niitä kaikkein lähimpiä ja rakkaimpia ihmisiä, annanko periksi noille odotuksille, vai pidänkö kiinni uskostani Herraan Jeesukseen, niin että haluan seurata häntä ja totella hänen tahtoaan? Joskus se voi tarkoittaa rajuja valintatilanteita. Joskus se voi maksaa meille sen, että joudumme ottamaan läheisiin ihmisiin etäisyyttä, jotta säilyttäisimme uskomme.

Kirjoittaja