Mitä Jeesus tarkoitti julistamalla hiljaiset autuaiksi?

Kysymys: Mitä Jeesus tarkoitti vuorisaarnassa, kun hän sanoi: "Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä" tai uudemman käännöksen mukaan: "Autuaita kärsivälliset, he perivät maan".

Vastaus

Kyseinen raamatunkohta on jakeessa Matt. 5:5.
Jeesuksen aikana puhuttiin ns. maan hiljaisista, jotka olivat mihinkään uskonnolliseen puolueeseen kuulu-maton hurskaiden juutalaisten ryhmä. He eivät pitäneet ääntä itsestään, vaan elivät vaatimattomasti ja noudattivat Mooseksen lakia sekä osallistuivat synagogajumalanpalveluksiin.

Alkukielen sanaa hiljainen tai kärsivällinen käytettiin sellaisesta, mikä vaikuttaa hyvää tekevästi ja rauhoittavasti. Se on käännetty myös mm. sanoilla sävyisä, lempeä ja nöyrä. Jeesus sanoi itsestään: ”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä (uusi käännös: lempeä ja nöyrä), niin te löydätte levon sielullenne” (Matt. 11:29).
Jeesus itse onkin paras esimerkki siitä, mitä hän noilla vuorisaarnan sanoilla tarkoitti. Hän ei pitänyt meteliä itsestään eikä vaatinut omia oikeuksiaan.

”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:6—8.)

Jeesuksen nöyryys ei kuitenkaan ollut nöyristelyä tai löperyyttä, vaan se nousi siitä tietoisuudesta, kuka hän oli ja on ja minne hän oli matkalla. Siksi hänessä oli myös oikeaa vahvuutta, kestävyyttä ja lujuutta. Vuorisaarnan autuaaksijulistukset (Matt. 5:3—11) voidaankin lukea siitä näkökulmasta, että Jeesus valmisti siinä oppilaitaan ja meitä kaikkia häneen uskovia erityisesti vainojen aikaa varten, niin kuin jakeet 10—12 ilmaisevat. Sellaisessa tilanteessa uskovalta kysytään kärsivällisyyttä ja nöyryyttä. Hänen tulee rakentaa rauhaa, pitää sydämensä puhtaana, armahtaa ja antaa anteeksi myös vainoojilleen. Hän tosin kulkee murheellisena, mutta janoaa Pyhän Hengen antamaa voimaa luottaen siihen, että Jumalan lapsena Isä pitää hänestä huolen ja varjelee häntä. Siksi hänen ei tarvitse ottaa oikeutta omiin käsiinsä eikä taistella omien oikeuksiensa puolesta. Hän odottaa Kristuksen paluuta ja Jumalan valtakunnan lopullista toteutumista. Siihen asti hänen lempeytensä, kärsivällisyytensä, sävyisyytensä jne. on todistuksena maailmalle Jumalan valtakunnan olemuksesta.

Jumalan lapsina olemme myös Jumalan ja hänen valtakuntansa perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa. Tämä tietoisuus auttaa meitä kestämään myös epäoikeudenmukaisuutta, jota erityisesti Jeesuksen todistajina kohtaamme.

Kirjoittaja