Kysymys: "Harkitse kätten päälle panemista tarkoin, jotta et joutuisi osalliseksi toisten synteihin. Säilytä itsesi puhtaana." (1. Tim. 5:22.) Mitä Paavali tarkoittaa tällä? Voiko jokin "kirous" siirtyä ihmisestä toiseen? Katsotaanko kädenlaskija syylliseksi toisen ihmisen synteihin, jos tämä on siunannut ihmistä, jota ei tunne? Olisi myös kiva saada tästä jokin käytännön esimerkki.

Vastaus

Kätten päälle panemisella on syvällinen merkitys kristillisessä uskossa. Sen kautta välitetään hengellinen siunaus palvelutyöhön. Samoin kätten päälle paneminen on seurakunnan julkinen tunnustus palvelutyöhön asettamisesta. Kätten päälle paneminen esiintyi jo Vanhassa testamentissa (esim. 1. Moos. 48:14, 4. Moos. 27:22—23). Alkuseurakunnassa kätten päälle panemisen kautta välittyi erityinen Pyhän Hengen siunaus (Ap. t. 8:17) ja armolahja (1. Tim. 4:14). Kätten päälle paneminen on erityinen siunauksen tapa (Ap. t. 6:6, 13:3). Kätten päälle paneminen liittyy myös tilanteeseen, jossa rukoillaan sairaiden puolesta (Matt. 9:18, Mark. 16:18, Ap. t. 9:17).

Ei siis ihme, että Paavali kirjeessään Timoteukselle kehottaa tätä harkitsemaan tarkoin kätten päälle panemista. Kehotuksen sisältö tuodaan esille samassa yhteydessä: varoitetaan joutumasta osalliseksi toisten synteihin, ja kehotetaan puhtauteen.

Jos kätten päälle panemisessa ei käytetä harkintaa tai se tehdään hätiköiden, voidaan joutua tilanteeseen, jossa annetaan siunaus ja tunnustus sellaiselle henkilölle, jolle se ei kuulu. Viime vuosilta tästä löytyy lukuisia julkisia tapauksia esimerkiksi profeetallisuutta korostavien ääriliikkeiden piiristä. On siunattu profeetaksi henkilö, jonka elämästä on varsin pian tullut esiin vakavia moraalisia ongelmia. Näin ne henkilöt, jotka olivat kätten päälle panon kautta siunaamassa kyseistä henkilöä, tulivat tahtomattaankin liitetyksi ko. henkilön moraalisiin lankeemuksiin.

Vastaavasti korostetaan puhtauden merkitystä henkilölle, joka laittaa kätensä toisten päälle siunaamisen tarkoituksessa. Tehtävä on vastuullinen, ja siunattavilla henkilöillä on oltava oikeus luottaa siunaajan vastuullisuuteen. Hengellinen puhtaus on yksi osa vastuullisuutta.

Tässä kohtaa on paikallaan myös varoituksen sana. Ajassamme on paljon liikkeellä sellaista toimintaa, jossa perustana ei ole kristillinen usko. Erilaiset henkiparantajat ja selvännäkijät toimivat lainaten eleitä ja sanoja kristillisen uskon piiristä. Heidän toimintansa kautta ei välity siunaus. Heidän palvelujaan käyttäneet ihmiset ovat havainneet joutuneensa sidotuiksi vääriin asioihin. Vahvimmillaan puhutaan kirouksesta. Hyvä uutinen on se, että tuollaisista vääristä sidoksista voi vapautua synnin tunnustuksen kautta. Joka on ollut yhteydessä henkiparantajiin ja selvännäkijöihin, tunnustakoon siis tekonsa synniksi ja pyytäköön sielunhoitajalta synninpäästöä. Synninpäästön kautta mahdolliset kiroukset katkeavat.

Kirjoittaja

Kari Valkonen

evankelista ja kouluttaja