Kysymys: Onko Raamatussa sanottu mitään niiden ihmisten pelastumisesta, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta? Eikö ole väärin, että heidät tuomittaisiin kadotukseen siitä syystä, etteivät he ole uskoneet sellaiseen, josta heillä ei ole ikinä ollut mahdollisuutta saada tietää? Evankeliumihan ei ole sellaisenaan koodattu ihmiseen, vaan siitä täytyy kuulla tai lukea. Miksi Jumala on suonut vain osalle ihmiskunnasta mahdollisuuden tähän?

Vastaus

Kysymyksen motiivi
Kun Jeesukselta kysyttiin: ”Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?” Jeesus vastasi: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene.” (Luuk. 13:23–24.)

Jeesus oli usein kiinnostunut enemmän kysymystemme motiiveista kuin itse kysymyksistä. Moni suomalainen, joka on kuullut evankeliumin, mutta ei ole halunnut ottaa sitä vastaan, kyselee muiden ihmisten kohtaloa saadakseen yhden lisäsyyn sille, ettei halua tehdä parannusta omista synneistään ja kääntyä Herran puoleen. Tällaista kyselijää Jeesus kehottaa ottamaan todesta pelastuskysymyksen omassa elämässään.

Mutta useat uskovat japanilaiset ystäviäni kyselevät samaa asiaa jo kuolleiden lähiomaistensa kohdalta. Heille tiivistän vastaukseni usein näin: Kysymykseesi minä en kykene vastaamaan, koska minä en päätä ihmisten iankaikkisesta kohtalosta. Asiasta päättää Jumala, joka on oikeudenmukainen ja rakastava. Voin täysin luottaa siihen, että Hän ei tule tekemään mitään virheitä tai vääryyttä tässä asiassa.

Pelastus armosta – ei ihmisen oikeus
Suomalaisen kysyjän taustalla on usein tämän päivän voimakas korostus ihmisen oikeuksista. Jos jotkut pelastuvat, niin muillakin täytyisi olla sama oikeus saada pelastua. Mutta Raamatun keskeisin sanoma on se, että pelastus on yksin armosta eikä kenelläkään ole mitään oikeutta pelastua. Esimerkiksi jos joku murhasta tuomittu vanki anoo ja saa presidentiltä armahduksen, se ei merkitse sitä, että jokainen murhamies automaattisesti armahdettaisiin. Armoon ei sisälly mitään oikeutta.

Raamatun selkeä perusopetus on, että kaikki ihmiset ovat syntisiä aivan poikkeuksetta. Siinä ei ole mitään eroa evankeliumin kuulleiden tai muiden uskontojen edustajien välillä. Jos siis koko ihmiskunta ensimmäisestä viimeiseen asti, tämän kirjoittaja ja lukija mukaan lukien, joutuisi iankaikkiseen kadotukseen eli Jumalan pyhän tulen rangaistukseen synneistään, tapahtuisi ainoastaan ja vain oikeus ja vanhurskaus.

Vaikka evankeliumia ei ole ihmiseen koodattu, Jumalan laki on yleisen ilmoituksen kautta kaikkien ihmisten tiedossa. Jokaisen ihmisen omatunto todistaa hänet syntiseksi ja syylliseksi, niin kuin Raamattu sanoo: ”Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan. Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.” (Room. 2:6–11.)

Puhuessaan tuomiosta Jeesus korostaa sitä, että kukin saa sen mukaan, mitä on tehnyt, mutta niiden saama rangaistus, jotka ovat tehneet tietämättään syntiä, on lievempi kuin niiden, joilla oli suurempi valo. Eli viimeisellä tuomiolla evankeliumin kuulleet, mutta sen hylänneet saavat kovemman tuomion kuin ne, jotka tekivät syntiä vain omantuntonsa todistuksen hämärämmässä valossa.
Raamatun toinen yhtä keskeinen totuus on se, että Jumala tahtoo jokaisen ihmisen pelastusta, siis sitä, että jokainen tunnustaisi syntinsä ja turvautumalla Jeesuksen uhrikuolemaan ristillä saisi syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän: ”Sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi ikuinen elämä” (Joh. 3:16).

Ei muuta pelastustietä kuin usko Jeesukseen
Kun uskovat kristityt julistavat evankeliumia ja kehottavat suomalaisia ja lähetystyössä eri uskontojen keskellä eläviä ihmisiä uskomaan Jeesukseen, he tietävät, että ei ole mitään muuta pelastustietä kuin usko Jeesukseen ja että kukaan ei voi millään muulla tavalla vapautua edessä olevasta oikeudenmukaisesta rangaistuksesta. On siis vain niitä, jotka ovat jo armosta pelastuneet, ja niitä, joiden on saatava pelastua. Heille pitää saada evankeliumi viedyksi niin pian kuin mahdollista, jotta he voisivat uskoa.

Kysymys siitä, olisiko niillä, jotka eivät koskaan saaneet kuulla evankeliumia, mahdollista saada kuulla se kuolemansa jälkeen, on pitkään askarruttanut Raamatun lukijoita ja tutkijoita, sillä paria Pietarin ensimmäisen kirjeen kohtaa on niin tulkittu. Tosin sellainen tulkinta on myös kiistetty. Ne kuuluvat: ”Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana.” (1. Piet. 3:18–20.) ”Mutta he joutuvat tekemään tilin hänelle, joka on valmiina tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi, että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää, vaikka ruumiissaan ovat saaneet saman tuomion kuin kaikki ihmiset.” ( 1. Piet. 4:5–6.)

Jeesus siis kävi tuonelan vankeudessa olevien luona julistamassa evankeliumia. Selkeästi Pietarin ilmoittama asia koskee ainakin Nooan aikalaisia. Koskeeko se myös kaikkia niitä, jotka eivät koskaan ole evankeliumia kuulleet, ei Raamatusta selviä.

Jos on niin, että kuolleet, joilla ei eläessään ollut tilaisuutta kuulla evankeliumia, saavat sen kuulla, niin heilläkään ei ole mitään muuta tietä pelastukseen, kuin uskoa Jeesukseen, niin kuin Pietari toteaa: ”Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” (Ap. t. 4:12.)

Meille, jotka olemme evankeliumin jo täällä ajassa kuulleet, ei kuitenkaan kuoleman jälkeen ole enää toista mahdollisuutta pelastukseen, jos olemme Jeesuksen hyljänneet. Siksi Jeesus kehottaa: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta.”

Kristilliselle seurakunnalle kuuluu tehtävä julistaa evankeliumi niille, jotka eivät ole sitä kuulleet. Tämän tehtävän laiminlyönnistä se joutuu myös tilille Jumala kasvojen edessä, niin kuin Hesekielin kirja antaa ymmärtää: ”Ja sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani. Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.” (Hes. 33:7–9.)

Kirjoittaja

Jorma Pihkala

lähetystyöntekijä