Kysymys: Hei, mietin tässä, että mistä tulee sellaiset käsitykset, että uudestisyntyneet ihmiset menevät kuoleman jälkeen taivaaseen tai paratiisiin. Raamatussa ei mainita sellaista? Eihän?

Vastaus

Uudestisyntyminen
Jeesus opettaa uudestisyntymisestä: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.” (Joh. 3:3, 5.) Jumalan valtakunta merkitsee Jumalan lapsena elämistä jo täällä ajassa, mutta samalla myös iankaikkisen elämän omistamista jo nyt ja myös ikuisuudessa kuoleman jälkeen. Samassa luvussa asia tiivistetään muotoon: ”Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään” (Joh. 3:36).

Kirjeessään Pietari kuvaa uudestisyntymisen vaikutusta seuraavasti: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana” (1. Piet. 1:3–5, KR -38).

Uudestisyntyminen merkitsee siis osallisuutta myös taivaallisesta perinnöstä. Uudestisyntynyt ihminen on saanut Pyhän Hengen ja jo täällä ajassa hän on osallinen elämästä, jonka yli kuolemalla ei ole mitään valtaa. Itse uudestisyntyminen tapahtuu niin kuin Pietari opetti ensimmäisenä helluntaina: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä – keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” (Ap. t. 2:28–39.)

Ylösnousemus
Mitä tulee sitten ruumiilliseen kuolemaan, niin Jeesus opettaa siitä näin: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” (Joh. 11:25–26.) Tässä lauseessa sanaa kuolema on käytetty kahdessa eri merkityksessä, joten se voitaisiin lukea seuraavasti: Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin ruumiillisesti, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole rangaistusmerkityksessä. Kuolemahan on synnin palkka ja se sisältää hengellisen, ruumiillisen ja iankaikkisen kuoleman eli kadotuksen. Koska Jeesus kärsi koko meidän syntiemme rangaistuksen Golgatan ristillä, niin uudestisyntyneelle ei tule enää mitään rangaistusta synneistään. Näin ollen ruumiillinenkaan kuolema ei enää sisällä uudestisyntyneelle rangaistusmerkitystä. Siksi Uusi testamentti käyttää siitä useimmiten toista sanaa ”poisnukkuminen” tai ”nukkuminen”.

Paavali kuvaa sitä vanhojen vaatteiden riisumisena ja pukeutumisena uuteen ylösnousemusruumiiseen:
”Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi. Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen.” (2. Kor. 5:1–5.)

Jeesus, joka käytti ruumiillisesta kuolemasta nukkumisnimitystä Lasaruksen ja Jairuksen tyttären kohdalla, opettaa näinkin: ”Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa. Mutta ylösnousemuksesta puheen ollen – ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on teille sanonut: ’Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.” (Matt. 22:30–32.)

Mitä uudestisyntyneelle tapahtuu hänen kuollessaan?
Opettaessaan rikkaasta miehestä ja toisesta Lasaruksesta Jeesus selitti, mitä poisnukkumisessa uudestisyntyneelle tapahtuu: ”Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan.” (Luuk. 16:22, kannattaa lukea koko jakso Luuk. 16:19–31.) Ihmisen sielu siirtyy välittömästi samaan paikkaan, jossa Aabraham ja muut uskossa poisnukkuneet ovat. Paikkaa nimitetään myös paratiisiksi. Siellä on Jeesus meitä vastaanottamassa. Ristin ryövärille Jeesus vakuutti: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa” (Luuk. 23:43).

Kuoleman hetkellä marttyyri Stefanos sai jo nähdä häntä odottavan Jeesuksen: ”Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!” (Ap.t. 7:55–56.)

Poisnukkuneiden tilasta ja paikasta taivaallisessa kirkkaudessa puhuu myös Ilmestyskirja seuraavaan tapaan:
”Yksi vanhimmista kysyi minulta: ´Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?´ Minä vastasin: ´Herra, sinä sen tiedät.´ Hän sanoi minulle: – Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.” (Ilm. 7:13–17.)

Poisnukkuneet sielut ovat siis Jeesuksen luona, mutta vielä he eivät ole lopullisessa tilassaan, sillä heillä ei ole vielä lopullista ylösnousemusruumista. Raamattuhan ei opeta vain sielun pelastusta, vaan myös ruumiin lunastusta eli sitä, että saamme Jeesuksen kirkastetun ylösnousemusruumiin kaltaisen uuden ruumiin, jossa pelastettu sielu saa ikuisesti asua: ”Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova pois nukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. (1. Tess. 4:14–17.) Sen jälkeen tapahtuu viimeinen tuomio ja alkaa lopullinen taivaallinen elämä kirkkaudessa.

Kirjoittaja

Jorma Pihkala

lähetystyöntekijä