Voiko kasteessa saadut lahjat menettää?
Kysymys: Kasteessa saadaan kaikki synnit anteeksi, saadaan Pyhä Henki ja tullaan Jumalan vihollisuudesta Jumalan lapseksi. Mutta miten kasteessa saadut lahjat sitten voi menettää? Voiko niitä menettää, ovatko ne ihmisen uskosta, teoista ja elämästä riippuvaisia? Mielestäni hyviä tekoja ja kristillistä elämää tarvitsemme omankin pelastumisen eteen eikä vain hyviä tekoja lähimmäisiä varten.
Vastaus
Kaste on kokonaan Jumalan lahja, ja siinä saadaan kaikki se, mitä taivaaseen pääsemiseksi tarvitaan. Raamatun mukaan kaste merkitsee mm. Kristukseen pukeutumista (Gal. 3:27) sekä hänen kuolemaansa ja ylösnousemiseensa – siis koko pelastustyöhön – liittämistä (Room. 6:3–5, Kol. 2:11–13). Kasteen merkitys ei kuitenkaan tyhjene itse kastetapahtumaan, vaan kastetta eletään todeksi jokapäiväisessä parannuksessa ja uskossa. Luther opettaa kasteen merkityksestä Vähässä katekismuksessa:
”Mitä sitten tällainen vesikaste merkitsee? Vastaus: Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.
Missä se on kirjoitettuna? Vastaus: Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: ”Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
Jos kastetta ei seuraa elämä uskossa Jeesukseen, jäävät kasteessa saadut lahjat käyttämättä. Kastettu ilman uskoa on kuin lottovoittaja, joka ei lunasta voittokuponkiaan.
Uusi testamentti kertoo joistakin kastetuista, jotka ovat menettäneet uskonsa. Nimeltä mainitaan mm. Demas (2. Tim 4:10) sekä Hymenaios ja Aleksandros (1. Tim. 1:19–20). Jeesuksen antama kastekäsky Markuksen evankeliumin mukaan antaa myös ymmärtää, että on kastettuja, jotka eivät usko, ja siksi heidät tuomitaan kadotukseen (Mark. 16:15–16).
Kaste liittää Kristuksen seurakuntaan elämään yhteisessä rukouksessa, Jumalan sanan (apostolien opetuksen) kuulossa, ehtoollisen viettämisessä ja kristittyjen yhteydessä (Ap. t. 2:42). Seurakunnan yhteydessä Jumala hoitaa kastettujen uskoa sanallaan ja ehtoollisella. Uskossa säilyminen ja kasvaminenkin ovat siis viime kädessä Jumalan työtä, ei ihmisen omaa ponnistelua. Seurakunnan ja armonvälineiden yhteydestä pois jääminen johtaa vähitellen uskon hiipumiseen ja kasteessa saatujen lahjojen menettämiseen. Jumalan puolelta kaste pysyy kuitenkin voimassa, ja siksi uskosta luopuneelle kaste on kutsu palata takaisin kasteen armoon.
Kirjoittaja
