Kysymyksiä kuolemasta ja ylösnousemuksesta

Kysymys: Mitä Raamatussa puhutaan kuolemasta? Kun uskova ihminen kuolee, meneekö hän suoraan taivaaseen, entä uskomaton? Mitä tarkoittaa, kun sanotaan, että tultuaan takaisin Jeesus herättää kuolleet? Mistä? Ja mitä tarkoittaa, että kuolleet nousevat ylös?

Vastaus

Kun sydän lakkaa lyömästä ja hengittäminen loppuu, niin silloin siirrytään elämästä kuolemaan. Näinhän yleensä kuolema määritellään. Määritelmä on tietenkin oikea, mutta sittenkin Raamatun valossa kapea ja pinnallinen.

Jo Raamatun luomiskertomuksessa, kaiken elämän syntymisen keskellä, nousee esiin myös kuoleman mahdollisuus. Jumala itse asetti rajat luomilleen ihmisille ja varoitti, että niiden ylittämisestä seuraisi kuolema, 1. Moos. 2:16–17. Syntiinlankeemuksessa kävi sitten toteen tämä Jumalan varoitus ja ihminen siirtyi täydellisen elämän osallisuudesta kuoleman valtapiiriin. Elämä ei kuitenkaan kadonnut mihinkään. Kautta koko Raamatun puhutaan elämästä kuoleman vastakohtana. Kaikki huipentuu siinä, kun tulee Jeesus ja sanoo olevansa elämä: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.”

Toisaalta ei kuolemakaan ole kadonnut – ei vielä. Paavali kuvaa kuolemaa vihollisvoimana, joka kyllä aikanaan sekin kukistetaan, mutta vasta kaikista vihollisista viimeisenä, 1. Kor. 15:26. Kuoleman vihollisluonteesta kertoo sekin, että myös Jeesus joutui kokemaan kuoleman tuskaa Getsemanessa ajatellessaan edessään olevaa ristin tietä, Matt. 26:38. Kenelläkään ei ole siis varaa suhtautua kuolemaan kevyesti.

Tässä valossa meidänkin kuolemaan liittyvät pelkomme ovat ymmärrettäviä. Mutta kaikki muuttuu toiseksi, kun saamme oikeuden katsoa kuolemaa hänen valossaan, joka on noussut ristinkuoleman jälkeen kuolleista, on siis voittanut kuoleman, hänen, jolla on valta kutsua itseään Elämäksi. Tämän saman elämän osallisuuteen meistä jokainen on kutsuttu ja armosta se meille annetaan. Johannes kirjoittaa ytimekkäästi: ”Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.” 1. Joh. 5:12. Siis raamatullisessa mielessä kenelläkään, jolla ei ole elävää yhteyttä Vapahtajaan, ei ole elämää. Ihminen on kuoleman tilassa, vaikka sydän löisi terveenä. Toisaalta hän, jolla on yhteys Poikaan, ei kadota yhteyttä elämään siinäkään vaiheessa, kun sydän on lyönyt viimeisen kerran täällä ajassa.

Raamatussa kovin keskeinen kysymys ei ole se, minkälaisessa aikataulussa uskova ihminen pääsee taivaaseen. Ajalla on rajan toisella puolella aivan uusi sisältö. Paavali toteaa haluavansa päästä Kristuksen luo, Fil. 1:23. Tarkemmin sanottuna hän viittaa Kristuksen kanssa olemiseen. Riippumatta fyysisen kuoleman jälkeisistä vaiheista ja aikataulusta hän tiesi saavansa olla joka tapauksessa joka hetki Kristuksen kanssa.

Puhutaanhan Raamatussa myös tuonelasta, siis jonkinlaisesta välitilasta ennen ylösnousemusta. Onhan uskontunnustuksessammekin maininta Jeesuksen astumisesta alas tuonelaan. Raamatussa on tosin niin niukasti kuvauksia kuoleman jälkeisestä olotilasta, että tulkinnoissa tulee olla varovainen. Mutta Jeesuksen lupaus olla ristin ryövärin kanssa vielä samana päivänä paratiisissa saattaa viitata tuonelaan, Luuk. 23:43. Ja kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta viittaa siihen, että jo lopullisen ylösnousemuksen odotuksessa pelastuvat ja kadotetut olisivat tuonelassa toisistaan erillään olevissa tiloissa, Luuk. 16:19–31.

Mistä sitten Jeesus tultuaan takaisin herättää kuolleet ja mitä tarkoittaa, että kuolleet nousevat ylös? Ymmärrän niin, että ajatus ylös pääsemisestä on jonkinlainen vastakohta alhaalla, mm. tuonelassa olemiselle. Ei ole tietenkään kysymys maantieteellisestä kuvauksesta. Mutta sana ”ylös” viitannee omalta osaltaan johonkin paljon parempaan eli ennen kaikkea Jumalan lasten lopulliseen päämäärään, taivaaseen.

Toisaalta kuolleista herättämisen yhteydessä viitataan myös pois nukkuneisiin (1. Kor. 15:20) ja haudoissa lepäävien nousemiseen (Joh. 5:28–20). Tietenkin nykyinen ruumiimme jää hautaan, mutta Jumala on voimallinen luomaan uuden ylösnousemusruumiin. Joka tapauksessa kuolleista herättäminen koskee kaikkia ihmisiä. Jeesus on puhunut kahdesta erilaisesta ylösnousemuksesta, elämän ylösnousemuksesta ja tuomion ylösnousemuksesta. Jälkimmäinen koskee niitä, jotka joutuvat kantamaan itse omien syntiensä seuraukset, koska eivät ole hyväksyneet Jeesusta syntiensä sovittajaksi. Nämä ihmiset joutuvat ikuiseen eroon hyvästä Jumalasta. Elämän ylösnousemus puolestaan on johdonmukainen jatko ja seuraus osallisuudesta elämään ja anteeksiantamukseen jo täällä ajassa. Siihen pääsevät saavat elää ikuisesti Jumalan luona taivaassa.

Kirjoittaja