Miksi Elia kohtasi Jumalan vain tuulen hyminässä (1. Kun. 19:11–12)?

Kysymys: "Hän sanoi: ´Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen.´ Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä." (1. Kun. 19:11–12.)

Olen ihmetellyt tätä Raamatun kohtaa 1. Kuninkaitten kirjassa. Mitä tarkoittaa, ettei Jumala ollut myrskyssä, maanjäristyksessä ja tulessa?

Vastaus

Kannattaa lukea koko asiayhteys, joka on kuvattu jakeissa 1. Kun.19:19:1–18. Elia oli taistellut Baalin profeettoja vastaan ja Jumala oli antanut hänelle valtavan voiton. Ehkä Elia oli odottanut, että nyt Israel kääntyisi takaisin Jumalan puoleen. Mutta kansa jatkoi epäjumalien palvelua ja kuningatar Isebel uhkasi tappaa Elian. Elia lähti pakoon.

Jumala piti palvelijastaan huolta myös tämän pakomatkalla. Elia pakeni kauas Israelista, Horebin vuorelle, jossa Jumala aikoinaan ilmestyi Moosekselle. Yöllä Elia kuuli Herran äänen: ”Miksi olet täällä, Elia?”  Elia vastasi, että hän oli tehnyt kaikkensa, mutta taistelu oli ollut turhaa. Israelilaiset olivat hylänneet liiton. Hän yksin oli jäljellä.

Elialla oli varmaankin määrätyt ajatukset, miten Jumalan olisi pitänyt toimia. Tässä tilanteessa Jumala osoitti Elialle jotain siitä, millainen hän on. Myrsky, joka murskasi kallioita, maanjäristys ja tuli olivat vain Jumalan tuloa edeltäviä asioita. Elia sai kokea pyhän Jumalan läsnäolon hiljaisessa tuulen hyminässä. Luulen, että Elia ymmärsi jotain uutta Jumalasta ja hänen tavastaan toimia. Elia varmasti muisti, miten israelilaiset olivat saman vuoren juurella vapisseet pelosta, kun vuori savusi kuin tulinen uuni ja vavahteli ankarasti (2. Moos. 19:16–19).

Myöhemmin, kun israelilaiset olivat tehneet kultaisen vasikan ja alkaneet palvoa sitä, Jumala kutsui Mooseksen uudelleen vuorelle. Jumala kulki Mooseksen ohi ja lausui nimensä Jahve. Jumala sanoi, että hän on laupias ja anteeksiantava, hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. (2. Moos. 33:22, 34:6)

Ymmärtääkseni tätä puolta olemuksestaan Jumala näytti myös Elialle. Jumalan läsnäolon kokeminen vaikutti Eliaan niin, että hän oli valmis lähtemään paluumatkalle ja suorittamaan ne tehtävät, jotka Jumala hänelle antoi. Tulisi lisää myrskyä ja tuhoa. Jumalaton kansa saisi rangaistuksen. Mutta Jumala jättäisi Israeliin itselleen uskollisen jäännöksen. Jumala veisi oman pelastussuunnitelmansa päätökseen. Jumalan armo ja hyvyys näkyisi aikanaan koko täyteydessään Jeesuksessa Kristuksessa.

Kirjoittaja