Kysymys: ”Usko Herraan Jeesuksen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” Voiko minun uskollani pelastua koko minun perheeni? Eikö meillä kaikilla pidä olla omakohtainen usko Jeesukseen vai voiko todella minun uskoni pelastaa koko perheen?

Vastaus

Kyseinen raamatunkohta on Ap. t. 16:30–31. Siinä Paavali ja Silas vastasivat näillä sanoilla itsemurhaa yrittäneelle ja sitten vangittujen eteen heittäytyneelle vanginvartijalle, joka kysyi: ”Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?”

Tuossa tilanteessa Paavalilla ja Silaksella oli Jumalan Pyhän Hengen antama profeetallinen ymmärrys siitä, että sekä vanginvartija että hänen perheensä olivat valmiita uskomaan Jeesukseen pelastajanaan. Vartija oli syvästi vaikuttunut siitä, että ruoskitut, perimmäisessä vankityrmässä jalkapuussa istuneet lauloivat ylistyslauluja ja rukoilivat. Vangit eivät varmastikaan omasta voimastaan voineet näin tehdä. Kahleet kirvoittanut maanjäristys vahvisti jumalallista asioihin puuttumista.

Kysyjä on oikeassa siinä, että oma usko ei automaattisesti siirry perheen jäsenille. Monissa kodeissa tämä on kipeä kysymys. Miksi lapsi tai vanhempi pysyy vieraana, ehkä perin kielteisenä uskon asioille? Perheen sisällä voi joutua jopa vainon kohteeksi.

Varmaa kuitenkin on, että sama uskon kohde eli Jeesus Kristus pelastaa ennemmin tai myöhemmin jokaisen, joka häneen turvaa. Kun yksi perheen jäsenistä omistaa uskon lahjan, sillä on vaikutus esimerkin ja sanojen kautta muihin perheen jäseniin. Paavali pohtii tätä asiaa mm. 1. Korinttilaiskirjeen 7. luvussa ja Pietari 1. kirjeensä 3. luvussa.

Omaan tilanteeseen sovellettu Apostolien tekojen sana koko perhekunnan pelastumisesta on aikojen varrella rohkaissut lukemattomia ihmisiä. Se on ainakin kannustanut rukoilemaan perheväen puolesta. On sanottu, ettei monien esirukousten lapsi voi joutua hukkaan.

Kirjoittaja

Reijo Huuskonen

rovasti