Kohteleeko Matt. 25:14–30 vertauksen isäntä eli Jumala palvelijoitaan epäinhimillisesti?
Kysymys: Matt. 25:14–30:stä: Mies antoi lähtiessään matkalle kullekin kykyjensä mukaan ja palatessaan vaati tietenkin omansa takaisin. Tästä saa sellaisen käsityksen, että hän olisi käskenyt sijoittaa rahansa kasvamaan korkoa, vaikka näinhän hän ei käskenyt, vaan käski pitää hyvää huolta rahoistansa. Rahan piilottaneen palvelijan kohtelu oli minusta epäoikeudenmukaista, näin inhimilliseltä kannalta katsottuna. Niin olisin itsekin kokenut. Tämän maailman syntinen ihminen, kuten itsekin olen, ei tahdo hyväksyä tällaista isäntää, joka ottaa sieltä minne ei edes kylvä, vaan haluaa kaikesta korkoa koron päälle. Tätähän tämä maailma on tänä päivänä.
Ymmärrän kyllä Jeesuksen opetuksen, että evankeliumia pitää viedä eteenpäin eikä jättää sitä omaksi tiedokseen, mutta sellaisena kuin Jeesus kuvailee sen evankeliumissa, se ei tahdo mennä ”läpi”.
Vastaus
Tämänkin epäoikeudenmukaiselta vaikuttavan vertauksen äärellä, kuten yleensäkin, on aiheellista etsiä ennen kaikkea ydinsanomaa. Vertauksen kaikista yksityiskohdista ei liene aiheellista vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Toiseksi on syytä havaita se yhteys ja kokonaisuus, johon vertaus sijoittuu. Sekä edellä olevat kertomukset hyvästä ja huonosta palvelijasta ja viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista että vertausta seuraava kuvaus viimeisestä tuomiosta liittyvät selvästi vertauksen sanomaan. Kolmanneksi tässäkin yhteydessä esillä olevia vertauksia tulee peilata Raamatun kokonaissanomaan.
Vertauksen mies ei todellakaan käskenyt palvelijoitaan sijoittamaan talentteja kasvamaan korkoa. Hän odotti, että palvelijat hoitaisivat hänen omaisuuttaan ylipäätänsä hyvin. Kahden ensimmäisen palvelijan kohdalla viitataankin vain toimeen tarttumiseen ja kaupankäyntiin. Siten kysymys koroista on tässä sivuosassa. Sellainen johtopäätös toki korkokysymykseen voitaneen tehdä, että kolmas, laiskaksi todettu palvelija, olisi voinut niinkin helpolla kuin rahan pankkiin viemisellä kasvattaa pääomaa. Isännän odotus ei ollut siis kohtuuton.
Yhden talentin palvelija tiesi herransa ankaraksi mieheksi. Herää kysymys, tiesikö hän mitään muuta isännästään. Tunsiko palvelija tätä yhtään enempää? Isännän oikeudenmukaisuudesta kertomus paljastaa mm. sen, ettei hän luovuttanut kenellekään palvelijoistaan yhtään enempää vastuuta kuin mihin tällä oli edellytyksiä. Vastuun kantamisen tuloksia arvioidessaan ja kiitosta antaessaan hän ei kiinnittänyt myöskään huomiota voittojen määrään, vaan palvelijoiden uskollisuuteen eli luotettavuuteen. Viimeisen tuomion kuvausta tämä vertaus tulee lähelle mm. siinä, että sen tekemättä jättäminen, jonka olisi voinut tehdä, kuvataan vakavaksi asiaksi Jumalan silmissä.
Kuten kysyjäkin toteaa, maailma on täynnä korkoa koron päälle ottamista ja monenlaista muuta ahneutta. Jeesuksen vertauksen tarkoituksena ei ole tietenkään rohkaista ahneuteen ja vääryyteen. Hän ottaa vain esimerkkejä ihmisille tutusta kaupankäynti- ja pankkimaailmasta ja tähtää siihen, että he voisivat näiden kuvien välityksellä ymmärtää jotakin Jumalan valtakunnan lainalaisuuksista.
Jos ajatellaan luvun 25 vertauksia kokonaisuutena ja Jumalan valtakunnan näkökulmasta, niin valveilla olleet, sulhasta odottaneet morsiusneidot olivat niitä, jotka tunsivat Herransa ja pääsivät tietenkin yksinomaan Jeesuksen ansion perusteella taivaalliseen hääjuhlaan. Tyhmiä neitoja Herra ei sanonut tuntevansa. Yhden talentin palvelijan kohdalla keskeinen ongelma näyttää liittyvän tähän samaan. Palvelija tiesi jotakin ja senkin ilmeisen yksipuolisesti. Mutta henkilökohtainen yhteys Herraan ja tämän todellinen tunteminen puuttui. Jaakobin kirjaa lainaten voitaneen todeta uskon ilman tekoja olleen kuollutta (Jaak. 2:17). Seurauksena oli laiskuus, jonkinlainen lamaannus ja toimettomuus.
Sekä talenttivertaus että kuvaus viimeisestä tuomiosta kertovat ennen kaikkea siitä, miten armosta pelastuksesta osallisiksi päässeiden ja Jumalalta enemmän tai vähemmän mahdollisuuksia ja lahjoja saaneiden tulisi elää. Jumala odottaa lapsiltaan ja palvelijoiltaan omien mahdollisuuksiemme rajoissa ennen kaikkea uskollisuutta. Uskollisuutta osoittaville Herra on varannut lisää vastuuta ja lopulta pääsyn ”ilojuhlaan”.
Kirjoittaja
