Kysymys: Olen kiinnostunut kristinuskosta, mutta olen miettinyt paljon esimerkiksi seuraavia kysymyksiä, kuten miksi Mooseksen kirjoissa on 613 käskyä, joista 365 on kieltoja sekä 248 käskyjä. Miksi kyseiset yleiset kymmenen käskyä ovat arvokkaampia kuin loput 603? Miksi juuri nämä käskyt on valittu kristinuskon peruspilariksi, vaikka ne eivät edes kuulu kristinuskon dogmiin? Miksi Raamattu toisaalta kehottaa tappamaan esimerkiksi kivittämällä, vaikka kuudes käsky yksiselitteisesti kieltää tappamisen? Ketä yllä mainittu käsky ei koske? Olen toteuttanut elämäni aikana ainakin seuraavat kuolemansynnit: ylpeys, ahneus, himo, kateus, ylensyönti, viha, ja laiskuus. Eli olen toteuttanut niistä kaikkia. Pääsenkö minä taivaaseen, jos olen ottanut Jeesuksen Kristuksen sydämeeni?

Vastaus

Kymmenen käskyä annettiin osana Jumalan tekemää liittoa Israelin kansan kanssa. Jumala itse kirjoitti ne kivitauluihin. Kun Jeesukselta kysyttiin tärkeintä käskyä, Hän tiivisti nuo kymmenen käskyä kahdeksi: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi; Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän kaltainen, on: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi; Näihin kahteen käskyyn sisältyy koko laki ja profeetat;” (Matt. 22:37-40)

Kymmenen käskyn ensimmäinen taulu sisältää sen, millä tavalla rakkaus Jumalaan ilmenee ja toinen taulu sen, millä tavalla rakkaus lähimmäisiin ilmenee. Käskyt edellyttävät, että elämässämme Jumala on ensimmäisenä, lähimmäinen toisena ja oma minä vasta kolmantena tärkeysjärjestyksessä. Synnin olemus on siinä, että me asetamme oman minämme ensimmäiseksi, lähimmäisen toiseksi ja Jumalan viimeiseksi.

Mooseksen kirjojen monet yksityiskohtaiset ohjeet ovat kymmenen käskyn sovellusta sekä silloiseen jumalanpalveluselämään että silloiseen kansalliseen elämään. Vastaavasti Suomen eduskunnan säätämiä lakeja sovelletaan hallituksen antamilla asetuksilla. Kymmenen käskyä ovat siis Jumalan tahto siitä, mitä on rakkaus. Käskyt löytyvät jossain muodossa myös ihmisen omassatunnossa. Kristinuskon sanoma ei kuitenkaan ole syvimmiltään käskyjen pitämisessä, sillä itse asiassa synnin turmelema ihminen ei niitä kykene omin voimin mitenkään täyttämään. Käskyillä on kuitenkin tärkeä tehtävä, kun ne peilin tavoin paljastavat karmean totuuden meistä ihmisistä. Ne toimivat kuin lääkäri, kun hän antaa diagnoosin vakavasta taudista eli ne paljastavat kipeän totuuden syntisestä luonteestamme.

Jos ja kun ihminen suostuu käskyjen tutkittavaksi, hän huomaa, ettei hän kykene pelastamaan itseään totuuden ja oikeudenmukaisuuden tuomiolta Jumalan edessä. Mutta siihen Jumala tarjoaa varsinaista kristinuskon peruspilaria eli evankeliumia, joka kertoo, että Jeesus Kristus tuli ihmiseksi, ilmoitti, millainen Jumala on pyhyydessään ja rakkaudessaan, sovitti meidän syntimme ja kukisti ylösnousemisellaan synnin seuraukset kuoleman ja Sielunvihollisen vallan. Evankeliumi toimii lakiin nähden kuin lääkäri, joka lähtee hoitamaan ja parantamaan vakavan diagnoosin saanutta potilasta. Evankeliumin sanan vastaanottaja eli uskova saa kaikki syntinsä anteeksi ja pääsee vapaaksi lain tuomiosta ja saa perinnöksi iankaikkisen kirkkauden taivaassa. Evankeliumi tarjoaa sen jokaiselle Jeesukseen turvansa panevalle aivan riippumatta siitä, millaisia syntejä hän on tehnyt.

Mitä tulee ”Älä tapa!” käskyn ja kuolemanrangaistuksen suhteeseen, niin ne eivät ole välttämättä ristiriidassa keskenään. Henkilökohtaisella tasolla kenelläkään ei ole oikeutta tappaa ketään, mutta jos rikoslain määräämä kuolemantuomio pannaan toimeen (maissa, joissa se on edelleen voimassa), kysymys on oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta yleensä erittäin vakavien henkirikosten osalta. Kuolemantuomion voi panna toimeen vain viranomainen. Tilanne on verrattavissa siihen, että jos sinä työnnät veitsen jonkun ihmisen mahaan, teet rikoksen, mutta kun lääkäri toimensa osana valkea takki päällään tekee saman, hän ei tee rikosta vaan pyrkii leikkauksella parantamaan potilaan.

Kirjoittaja

Jorma Pihkala

lähetystyöntekijä