Kysymys: Milloin on kristillisessä kirkossa jätetty pois kymmenen käskyn laista toinen käsky: ”Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa…” (2. Moos. 20:4–6) ja miten se on perusteltu?

Vastaus

Raamatun tekstissä käskyjä ei ole numeroitu. Niitä kutsutaan yhteisnimellä ”ne kymmenen käskysanaa”, uuden käännöksen mukaan ”kymmenen käskyn laki” (5. Moos. 4:13). Raamatun jaejako on tehty myöhemmin ja käskysanojen sisäinen ryhmittely on historian varrella vaihdellut. Ne on kuitenkin aina ymmärretty sijoitetuksi kahteen lain tauluun: jumalasuhdetta koskevat ja ihmissuhteita koskevat käskyt.

Juutalaiset pitävät kuvakieltoa järjestyksessä toisena käskynä, kuten se tekstissä selvästi onkin. Molempia himoitsemiskäskyjä he pitävät yhdessä kymmenentenä käskynä. Tämä oli myös varhaiskirkon jaottelu. Kirkkoisä Augustinus teki käskyihin uuden numerojärjestyksen 300-luvulla yhdistämällä kaksi ensimmäistä käskyä ja jakamalla viimeisen kahtia. Syynä oli se, että Jeesuksen syntymän jälkeen Jumala ei ole enää pelkästään näkymätön Henki. Hän on tullut ihmiseksi, ja siksi häntä voidaan kuvata. Martti Luther seurasi katolisen kirkon Augustinukselta omaksumaa jaottelua, reformoidut sen sijaan palasivat aikaisempaan käytäntöön.

Luther kirjoitti kristillisen opetuksen avuksi Vähä- ja Ison katekismuksen, joissa on em. uudempi jako. Hän tiivisti käskyjä muutenkin pedagogisista syistä helposti muistettavaan muotoon. Kannattaa lukea hänen ytimekkäät käskyjen selityksensä.

On aivan hyödyllistä ja oikein pohtia ”Älä tee itsellesi kuvaa” -kiellon merkitystä nykypäivänä. Mailis Janatuinen kirjoittaa ansiokkaassa kirjassaan Ihmisen käyttöohjeet oman lukunsa kysymyksessä oleville jakeille. Hänen mukaansa tarvitsemme kipeästi tätäkin käskysanaa sekä lähetyskentällä että kotimaassa. Palvotaanhan meidänkin kulttuurissamme kuvia entistä enemmän.

Kirjoittaja

Reijo Huuskonen

rovasti