Mitä pitää ajatella kymmenyksistä ja kolehdeista?

Kysymys: Eivätkö kymmenykset ja kolehti ole kaksi eri asiaa? Eihän kymmenysten tarvitse olla juuri kymmenen prosenttia kaikesta? Ei määrä vaan laatu, sillä eikö Herralle ole tärkeää kuuliaisuus?

Vastaus

Siinä mielessä kymmenyksillä ja kolehdilla on yhtäläisyyttä, että kummassakin on kysymys omastaan antamisesta, useimmiten myös vapaaehtoisesta, kenenkään ulkopuolisen pakottamasta asiasta.

Eri asiaa nuo kaksi ovat Raamatun lehdillä – kuten kysyjä pohtii – siinä että kymmenykset ovat alun perin osa Vanhan testamentin aikaista israelilaisille säädettyä käytäntöä kustantaa jumalanpalveluselämä uhreineen, papistoineen ja temppeleineen (esim. 4. Moos. 18:21). Jo Abraham antoi kymmenykset Melkisedekille (Hepr. 7:2, 4). Profeettojen mukaan täydet kymmenykset tuottavat siunausta (Malakia 3:10).

Uudessa testamentissa omastaan antamiseen tulee uusi näkökulma. Sanaa kolehti ei Raamatussa ole, mutta Uusi testamentti puhuu runsaasti varoistaan uhraamisesta, omastaan tasaamisesta. Siinä ei todellakaan määrä ole ratkaiseva, vaan antamisen mielenlaatu. Paavali opettaa monipuolisesti asiasta 1. Korinttilaiskirjeen luvuissa 8 ja 9. Fariseukset luopuivat erilaisista asioista enemmän kuin kymmenysten verran, mutta se ei ollut heille hyödyksi (Matt. 23:23–24).

Juuri tämänpäiväisessä (23.10.12) Hetkisen raamatunlukujaksossa kerrotaan köyhän lesken annista, kahdesta lantista (Luuk. 21:1–4). On hyvä opetella antamaan vähästään. Numeroa tekemätön, kiitollisuudesta kumpuava antaminen tuo edelleen siunausta. ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa!”

Kirjoittaja