Kysymys: Raamatusta puhutaan, kuin se olisi ollut olemassa nykyisessä muodossaan alusta lähtien. Kuitenkin Raamattu sellaisena kirjakokoelmana kuin me sen tunnemme, on mm. Nikean kirkolliskokouksen hyväksymä ”kirkkopoliittinen” kooste. Siis todellisuudessa Raamatun sisältö määrittyi kirkkopoliittisin perustein.

Onko Raamattu mielestänne totta kirjaimellisesti? Ja perusteet. Kysyn tätä vilpittömästi.

Vastaus

Raamatun kirjakokoelma on todella syntynyt varsin pitkän ajan kuluessa. Tekstit ovat varmasti peräisin yli tuhannen vuoden ajalta, vaikkei vanhimpia alkuperäiskirjoituksia olekaan tallella. Ei kuitenkaan voi sanoa, että Raamattu olisi jonkin kirkolliskokouksen päättämä kirkkopoliittinen kooste. Sekä juutalaisten Raamattu – meidän Vanha testamenttimme – että Uuden testamentin pyhät kirjoitukset saivat tunnustetun auktoritatiivisen aseman prosessissa, jota on ohjannut uskonnollisen yhteisön sisäinen uskontaju. Ja uskomme, kuten klassisesti kirkot ovat opettaneet, että Jumalan Pyhä Henki itse on ohjannut tätä prosessia.

Mitä tulee tiettyihin etappeihin kirjakokoelman sisällön eli Raamatun kaanonin kokonaisuuden syntymiseen, niin pari kokousta on yleensä mainittu. VT:n kaanonin lopulliseen muotoon vaikutti juutalaisuudessa Jamnian rabbien kokous n. 90 jKr. UT:n puolella Nikean kirkolliskokous pohti varsinaisesti Jeesuksen jumaluutta ja ihmisyyttä, ei kaanonia. Sen sijaan myöhempi Hippoksen synodi v. 393 jKr. ensimmäisenä kirkolliskokouksena luetteli meidän tuntemamme 27 kirjaa. Se ei antanut niille kuitenkaan mitään sellaista arvovaltaa, jota alun perin ei olisi jo ollut, vaan totesi niiden jo vakiintuneen kanonisuuden.

Sekä VT:n että UT:n sisällä on ollut ”rajatapauksia”, joista on keskusteltu historian varrella enemmänkin. Esterin kirja, jossa Jumalan nimeä ei mainita ollenkaan, tai Saarnaajan kirja pessimismeineen ovat olleet sellaisen kohteena. Reformaattori Martti Luther esitti tunnetusti epäilyksiä Jaakobin kirjeen asemasta, koska se vaikuttaa hankalalta uskonvanhurskauden keskeisyyden kannalta. Nykyisen Raamattumme kirjakokoelma on kuitenkin vahvoin perustein pitänyt pintansa kaikissa myrskyissä varhaiskirkon ajoista lähtien.

Mitä tulee siihen, onko Raamattu totta kirjaimellisesti, on todettava, että se on länsimaisen ihmisen kysymys, joka ei tee oikeutta Raamatun ominaislaadulle. Sillä Raamattu on uskomme ja ymmärryksemme mukaan kokonaan Jumalan sanaa eli hänen henkeyttämänsä – ja samalla kertaa kokonaan ihmissanaa. Siis ihmisten omilla kielillään, omien maailmankuviensa suomien mahdollisuuksien rajoissa kirjoittamaa tekstiä. Raamatussa on erilaisia tyylilajeja, joita on osattava lukea oikein. Raamatussa on rosoisuutta, ja samalla kertaa uskallamme vilpittömästi sanoa: Jumalan sana on kokonansa totuus. Voin ja voit rakentaa elämän sen varaan.

Kirjoittaja

Reijo Huuskonen

rovasti