Onko kadotus ikuinen?

Kysymys: Tämä aihe on vaivannut mieltäni kovasti. Onko kadotus ikuinen, mitä alkutekstissä sanotaan tästä? Olen kuullut teorian, että helvetti olisi ikuinen, mutta itse ruumis jossa sinne tuomitaan, ei olisi. Joten kun ruumis on palanut loppuun, se raukeaisi olemattomuuteen. Ja kuulin myös joltain teologilta väitteen, että helvetistä ei saa ikuista kuvaa alkutekstin perusteella. Todella ahdistava aihe, kunpa ei sinne kukaan joutuisi.

Vastaus

Kadotus tai helvetti on alkukielessä géenna eli Hinnomin laakso. Hinnomin laaksossa poltettiin lapsia uhrina Molokille (2. Kun. 23:10, Jer. 32:35). Myöhemmin sinne vietiin poltettavaksi rikollisten ihmisten ja itsestään kuolleitten eläinten ruumiit. Paikasta tuli iankaikkisen rangaistuksen vertauskuva, ja sen nimi alkoi merkitä kadotettujen lopullista paikkaa. Tässä merkityksessä sana géenna (suomennos ”helvetti”) esiintyy UT:ssa Jeesuksen käyttämänä 11 kertaa. Ilmestyskirja puhuu kadotuksesta ikuisena tulijärvenä.

Puhuessaan kadotuksesta ja sinne joutuvista Paavali sanoi tekevänsä sen itkien (Fil.3:18–19). Samoin Jeesus itki puhuessaan Jerusalemin kohtalosta. Kadotus on todellakin ahdistava aihe. Mutta enemmän kuin kukaan muu Jumala itse toivoo, ettei sinne joutuisi ihmisiä. Siksi hän lähetti oman Poikansa kärsimään ja kuolemaan meidän syntisten sijasta. Kadotukseen ei joudu kukaan, joka turvaa evankeliumin lupauksiin syntiensä sovituksesta Golgatan ristillä.

Puhe helvetistä on monelle vastenmielistä ja siksi sitä on halki aikojen yrittää selittää pois Raamatusta muun muassa tavoilla, joihin kysyjä viittaa. Mutta näin ei ole toimittu pelkästään rangaistuksen pelosta, vaikka se löytyykin jokaisesta sydämestä – tunnustettiin sitä tai ei. Monella on lisäksi vääriä mielikuvia helvetistä. Ne tulee hylätä, mutta samalla on muistettava, että on olemassa oikea kadotus. Se on olotila, jota tulee pelätä. Raamattu opettaa siitä monessa kohdassa ja osoittaa sen olevan iankaikkista luonteeltaan. Mitä Raamattu siis siitä opettaa?

Kadotus ei ole sielunvihollisen ja hänen apuriensa valtaa, jolla he kiusaisivat onnettomia sieluja ja nauttisivat heidän kärsimyksistään ja voisivat lisätä heidän tuskaansa. Viimeisellä tuomiolla Jeesus sanoo: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” (Matt. 25:41). Kadotus on Jumalan valmistama paikka, jossa Hän antaa oikeudenmukaisen rangaistuksen ja tuomion kohdata nimenomaan sielunvihollista ja pahoja henkiä. Sitä ei ole valmistettu ainoatakaan ihmistä varten. Kuitenkin Jeesus tuomitsee sinne ihmisiäkin, koska heille ei kelpaa taivas, joka on heitä varten valmisteltu ja jota Hän lahjana ihmisille tarjoaa.

Monet ovat pitäneet Raamatun kuvausta kadotuksesta liian kouriintuntuvana. Ruumiillista tuskaa on kavahdettu. Mutta henkinen ja hengellinen tuska on jo täällä ajassa se, mikä ruumiinkin tuskasta tekee sietämättömän. Raamatun mukaan ihmiset joutuvat kadotukseen ruumiin ylösnousemuksen ja viimeisen tuomion jälkeen. Kadotus on siksi sekä ruumiillista, henkistä että hengellistä tuskaa oikeudenmukaisena rangaistuksena ajallisen elämän synneistä. Jeesus sanoo: ”Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin” (Matt.5:29).

Jokainen ihminen tuomitaan tekojensa mukaan. Syntien suuruutta ei ensi sijassa ratkaise kuitenkaan se, mitä pahaa on tehty, vaan ketä vastaan pahaa on tehty. Iankaikkisen Jumalan hylkääminen – sitä synti aina on olemukseltaan – tuottaa iankaikkisen rangaistuksen. Kadotettujen tuska nousee tietoisuudesta, että he ovat koko elämänsä rikkoneet rakastavaa ja hyvää Jumalaa vastaan.

Kadotus on iankaikkinen olotila Jumalan enkelien ja Jeesuksen Kristuksen kasvojen edessä. Kadotettujen tuskaa Raamattu kuvaa: ”…hän joutuu juomaan Jumalan vihan viiniä… Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä. Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa…” (llm. 14:10.)

Kadotuksen tuli ei ole kadotettujen ihmisten himojen tulta, niin kuin usein on annettu ymmärtää. Viimeisen tuomion jälkeen ei tule olemaan mitään syntiä eikä mitään synnillisiä himoja. Kadotuksen tuskan keskeltä ei nouse yhtään kirousta. Raamattu sanoo: ”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava… ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ’Jeesus Kristus on Herra’.” (Fil. 2:10–11.)

Kadotus on Jumalan tuli. Pelastetuille Jumala on taivaan ihana rakkauden tuli, mutta kadotetuille iankaikkisesti kuluttava oikeudenmukaisen tuomion tuli. Koska on Jumala, on taivas, sillä taivas on täydellistä rakkauden yhteyttä Jumalaan. Koska on Jumala, on kadotus, sillä se on Hänen pyhyytensä, puhtautensa ja oikeudenmukaisuutensa tuli. Koska Jumala on iankaikkinen, niin myös taivas ja kadotus ovat iankaikkiset. Kadotus ei siis ole olemassaolon sammumista, vaan iankaikkisia eroa Jumalan rakkauden yhteydestä, mutta loputonta yhteyttä Hänen pyhyytensä läsnäoloon. Raamattu sanoo: ”Meidän Jumalamme on kuluttava tuli” (Hepr. 12:29).

 Jumala ei tahdo, että kukaan joutuisi kadotukseen. Hän rakastaa jokaisia luomaansa ihmisiä. Siksi Hän antoi oman ainoan Poikansa Jeesuksen Kristuksen kärsimään meidän sijastamme meidän ansaitsemamme iankaikkisen rangaistuksen. Jeesus kärsi meidän syntiemme ansaitseman tuskan Golgatan ristillä. Jumala hylkäsi oman Poikansa, ettei hänen tarvitsisi hylätä meitä. Ristin tuskissa näemme, millainen on kadotuksen tuska. Mutta siellä näkyy myös Jumalan suunnaton rakkaus meitä kohtaan. Säästääkseen meidät Hän kävi itse Pojassaan kärsimään Sinun syntiesi oikeudenmukaisen tuomion.

Tunnustamalla syntimme ja turvautumalla Jeesuksen uhriin saamme kaikki syntimme anteeksi, yhteyden rakastavaan Isään ja varman iankaikkisen elämän. Jeesus sanoo: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (Joh. 3:16).

 Koska uskova tietää, että hänen ei tarvitse joutua kadotukseen, hänelle on annettu tehtävä kertoa hyvää uutista, että kuka tahansa Jeesukseen turvaava pääsee taivaalliseen kirkkauteen.

Kirjoittaja