Kysymys: Joskus tulee vastaan tilanteita, joissa esimerkiksi sanotaan, että olen Jumalan rakastettu, ja perusteluna käytetään jotain kohtaa Raamatusta, jossa puhutaan Israelin kansasta. Esimerkkinä kohta Jer. 31:31. Voiko kyseistä kohtaa käyttää lupauksena myös minua itseäni kohtaan, jos se on osoitettu tuolle kansalle? Millä perusteella?
Vastaus
Kaikkia Vanhassa testamentissa olevia Israelin kansalle annettuja lupauksia ei ole tarkoitettu myös meille, tämän ajan ihmisille. Mutta Jer. 31:31:ssä oleva lupaus Herran tekemästä uudesta liitosta Israelin kansan kanssa koskee Israelin lisäksi meitä jokaista. Uusi testamentti nimittäin kertoo, että uuden liiton välittäjänä ja takaajana on Jeesus, joka on kuollut ristillä meidän kaikkien puolesta. Apostolien teoissa (10:28) kerrotaan myös siitä, että Jumala joutui puhuttelemaan Jeesuksen omia opetuslapsiakin, jotta he ymmärsivät Jeesuksessa olevan pelastuksen koskettavan samalla tavalla pakanasyntyisiä kuin juutalaisia.
On sinänsä hyvä miettiä Raamatun äärellä sitä, mitkä kohdat on tarkoitettu vain Israelille, mitkä taas meille kaikille. Viittauksia rakastavaan Jumalaan voidaan soveltaa meihin kaikkiin, koska sekä luomisen että lunastuksen valossa Jumala rakastaa meitä kaikkia ja hänellä on pelastustahto meitä kaikkia kohtaan.
Puhuessaan Israelin kansalle Mooses totesi mm: ”Herra, teidän Jumalanne on laupias Jumala. Hän ei hylkää teitä eikä anna teidän tuhoutua.” (5. Moos. 4:31.) Israelin kansan olemassaolo tänäkin päivänä kertoo Jumalan olevan tuonkin lupauksensa takana. Mutta tämän päivän jumalaton suomalainen, joka on kääntänyt selkänsä Jumalalle, ei voi vedota samaan lupaukseen. Sen sijaan Jeesukseen turvaava ja uskova ihminen voi pitää kiinni jo 5. Moos. 31:6:ssa ja Joos. 1:5:ssä sekä Hepr. 13:5:ssä olevasta Jumalan lupauksesta: ”Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää.” Eli ihminen voi kyllä hylätä Jumalan, mutta hylkääminen ei lähde koskaan Jumalasta.
Kirjoittaja