Petos

Kysymys: Raamatussa tunnutaan suhtautuvan myönteisesti petokseen:
1) Jaakob petkutti puolisokeaa isäänsä saadakseen esikoiselle kuuluvan siunauksen - ja Jumala palkitsi tämän petoksen!
2) Daavid teki aviorikoksen Batseban kanssa ja tapatti hänen miehensä - ja Jumala palkitsi Daavidin tekemällä hänen ja Batseban pojasta Salomosta seuraavan kuninkaan ja tämän jälkeläisenä. Jeesustakin pidetään sellaisena - miksi muuten, sillä eihän Matteuksen esittämällä sukulinjalla, joka kulkee Daavidista Joosefiin, pitäisi olla mitään tekemistä neitseestä syntyneen Jeesuksen kanssa?
3) Pahinta on mielestäni kuitenkin Luukas 16. Siinä Jeesus kehuu taloudenhoitajaa, joka turvaa elantonsa pettämällä ja kavaltamalla isäntäänsä, jolta oli juuri saanut potkut. Tätä on varmaan yritetty selittää ties miten, mutta täysin epämoraalinen elämänohje se kuitenkin on, vai olisikohan sittenkin niin, että vertaus on kopioitu muistiin ihan virheellisesti?

Vastaus

Raamatussa on paljon kysymyksissä kuvatun kaltaisia kohtia. Yksi selitys on tämä: se kertoo elämästä sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin kuvittelisimme tai tahtoisimme sen olevan. Parhaatkin henkilöt ovat syntisiä ja puutteellisia.

Ongelmallista tietenkin on se, että Jumala useissa kertomuksissa näyttäisi hyväksyvän väärät menettelyt. Mutta entäpä jos hän antaa siunauksensa vääristä menettelyistä huolimatta? Jospa hänen armonsa tulee näkyviin juuri siinä, että väärillä motiiveilla ja pahasti toimineet voivat kuitenkin olla osallisia Jumalan hyvästä siunauksesta. Tähänhän meidänkin on pantava toivomme.

Luukkaan 16. luvun kertomus on vertaus, jossa ei ylistetä epärehellisyyttä vaan viisasta menettelytapaa.

Kirjoittaja