Kärsimystä vastaan taisteleminen

Kysymys: Viitaten esim. Jobin kirjaan kysyn seuraavaa: Vihollinen yrittää monin keinoin tuottaa minulle kärsimystä, kuten meille kaikille. Kumpi on enemmän Jumalan tahdon mukainen strategia suhtautua kärsimykseen:
1) Pyydän välittömästi apua rukoillen Jumalalta. Myönnän, että kärsimys kuuluu elämään enkä yritä ymmärtää sen syytä, mutta rukoilen voimia jaksaa, ja että kärsimys loppuisi.
2) Yritän viimeiseen hengenvetooni saakka muuttaa kärsimyksen aiheuttamat tuntemukset rakkauden avulla voimavaroikseni. Taistelen vain siksi, että on kunniakasta taistella ja tehdä oma osansa. En siis pyydä, että kukaan lopettaa kärsimysten lähettämistä, tai sitä että kukaan lähettäisi niitä lisää, vaan otan kaiken mahdollisuutena kasvaa ja oppia.

Vastaus

On syytä todeta nöyrästi, ettei minulla eikä ehkä kenelläkään muullakaan ole täydellistä vastausta kärsimykseen liittyviin vaikeisiin kysymyksiin. Voimme ainoastaan viitata Raamatun kohtiin ja yrittää niiden pohjalta tehdä johtopäätöksiä. Kysyjän mainitsema Jobin kirja on yksi tärkeä lähde. Kun kysyjä haluaa tietää, kumpi hänen antamastaan kahdesta vaihtoehdosta on enemmän Jumalan tahdon mukainen strategia, niin tähän ei voi vastata, että kohta yksi tai kaksi. Molempiin sisältyy huomion arvoisia näkökohtia.

Vaikka emme voi aina ymmärtää sitä, mistä kärsimys johtuu, niin mm. Jobin kirjan valossa on selvää, että vihollinen voi aiheuttaa kärsimystä. Toisaalta hänkin pystyy toimimaan vain Jumalan sallimissa rajoissa ja Jumalalla on valta kääntää kärsimys jopa siunaukseksi. Joskus ihmisen omat synnit aiheuttavat kärsimystä (Joh. 5:14, 1. Piet. 4:15). Mutta emme voi tehdä sellaisia johtopäätöksiä omasta tai toisen ihmisen kärsimyksestä, että se olisi merkki Jumalan rankaisemisesta, Emmekä voi päätellä, että ne, jotka eivät ole joutuneet kärsimään, olisivat pienempiä syntisiä kuin toiset (Luuk. 13:1-5).

Kysyjän ilmaisema vaihtoehto yksi vaikuttaa ihan raamatulliselta. Ei voi olla väärin pyytää apua ja voimia Jumalalta sekä pyytää kärsimyksen loppumista. Toki syyn ymmärtäminen on sellaisessa tapauksessa tärkeää, jossa on joutunut kärsimään omien syntien seurauksena.

Paavalin rukoukset vapautua ”pistävästä piikistä” kertoo ensinnäkin siitä, että on luonnollista rukoilla kärsimyksestä vapautumista (2. Kor. 12:1-10). Toiseksi, kuten Paavali, niin mekin voimme joskus päätyä rukoustemme seurauksena ymmärtämään, että Jumalalla on jokin syy olla ottamatta kipua pois. Hän vastaa toisella tavalla kuin odotimme ja antaa sitten sisäisen rauhan. Kolmanneksi tässä tulemme siihen kysyjän mainitsemaan toiseen vaihtoehtoon, kun hän viittaa kärsimyksen muuttumisesta voimavaraksi. ”Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. – – Juuri heikkona olen voimakas.”

En usko, että Jumala vaatii meitä kiittämään kaikesta kärsimyksestä, kaikista vastoinkäymisistä, joita kohtaamme. Kirkkoraamatussamme tosin lukee, että ”kiittäkää kaikesta” (1 Tess. 5:18). Mutta tarkkaan ottaen kohta tulisi kääntää: ”Kiittäkää kaikessa.” Siis vaikka emme voikaan kiittää kaikesta, mitä koemme, meillä on aina, jokaisena elämämme päivänä lukemattomia kiitoksen aiheita. Kiittää voimme mm. siitä, että Jumala tahtoo meille aina loppujen lopuksi parasta ja on valmistanut meille pelastuksen. Ei Jumala syyttänyt Jobia siitä, että hän purki kipujensa keskellä tuskaansa, pettymystään ja katkeruuttaan (7:11). Eräänä päivänä Jobille avautui, että Jumala on mittaamattoman paljon suurempi ja viisaampi kuin ihminen voi milloinkaan ymmärtää. Paavalille oli avautunut, että hänen kohtaamansa kärsimykset palvelivat jollakin tavalla toisia kristittyjä (Kol. 1:24).

On hyvä muistaa, miten Jeesus itse kertoi olleensa tuskan vallassa ennen ristin tietä. Ja hän jopa pyysi, että Isä ottaisi häneltä kärsimyksen maljan pois. Mutta samaan rukoukseen hän lisäsi: ”Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun.” (Mark. 14:34-36). Me tiedämme, mitä Jeesuksen kuuliaisuus Isälle ja ristin kärsimys ja kuolema merkitsevät meille. Turvallista onkin luovuttaa taistelu niin kärsimystä kuin muutakin vastaan meidän puolestamme kaiken antaneen Vapahtajan käsiin.

Kirjoittaja