Kysymys: "Joka varjelee elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä." (Matt. 10:39) Mitä Jeesus tarkoittaa sanoessaan näin?
Vastaus
Hankalia tai vaikeasti ymmärrettäviä raamatunkohtia tulkitessa on hyvä yleensä katsoa ensin asiayhteyttä sekä lukea ”rivien välistä”. Viimeksi mainittu tarkoittaa jakeiden alaviitteiden tutkimista. Niistä usein avautuu uusia sävyjä tai näkökulmia.
Kysyjän mainitsemasta Matteuksen kohdasta löytyy viite saman evankeliumin 16. luvun jakeeseen 25 sekä kohtaan Markus 8:35. Siellä sanotaan: ”…joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.” Ensimmäisen alaviitteessä (Luuk. 17:33) puolestaan: ”Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, on pelastava sen omakseen.” Edelleen ketjuttaen Johannes: ”…joka tässä maailmassa panee alttiiksi oman elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän.” (Joh. 12:25.) Ja vielä Ilmestyskirjasta: ”He eivät säästäneet henkeään, vaan olivat valmiit kuolemaankin.” (Ilm. 12:11.)
Yhteenvetona voisi tiivistää, että kysymyksessä on asioiden tärkeysjärjestys. Kun Jumala kutsuu yhteyteensä tai antaa tehtäviä, suostuminen on niin ajallisesti kuin ikuisuutta ajatellen elintärkeää. Luonnollinen ajatuksemme on – ja sitä Jumalan vastustaja koettaa kuiskutuksellaan vahvistaa – että menetämme tässä ja nyt paljon. Tosiasiassa menetämme paljon enemmän lykätessämme tai torjuessamme Jumalan kutsua.
Asiayhteyksiä katsoessamme näemme, että kaikissa kyseisissä Jeesuksen opetuspuheen kohdissa on voimakkaita vastakohtia, joilla viesti tehostuu. Muita samansuuntaisia seemiläisen kielenkäytön tyylikeinoja ovat tarkoituksellinen liioittelu, ns. hyperbola (”Jos silmäsi viettelee, repäise se irti”) tai paradoksit (”Antaessaan saa, muita virvoittaessaan itse kostuu.”)
Kirjoittaja
