Kysymys: Haluaisin tietää, mitä raamatunkohta Joh. 12:25 tarkoittaa. Onko elämästä pitäminen väärin? Onko väärin esim. viettää perheen tai kavereiden kanssa aikaa, jos se on yksi tekijä, joka tekee elämästä hyvää?

Vastaus

Kysymyksesi on ymmärrettävä ja aiheellinen. Jeesushan puhuu samaan tapaan elämänsä rakastamisesta muuallakin evankeliumeissa. Matt. 10:39 Jeesus sanoo: ”Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” Vastaavasti Matt. 16:25, Mark. 8:35, Luuk. 9:24 ja Luuk. 17:33 puhuvat elämänsä kadottamisesta ja pelastamisesta.

Onko siis väärin rakastaa elämäänsä ja nauttia siitä esimerkiksi kysyjän kuvaamalla tavalla?

Olen huomannut, että on hyvin inhimillistä ja luonnollista, että rakastamme elämää. Se näkyy muun muassa siitä, miten suremme elämän päättymistä kuolemaa. Vain harvoin tapaa uskovia vanhuksia, jotka aidosti haluavat jo kuolla. Silloin he todennäköisesti kärsivät sairauden aiheuttamaa kipua eikä elämä enää tunnu millään tavoin hyvältä. Yleensä kuolemaa lähestyvä ihminen haluaa tarrautua elämään kaksin käsin.

Ajattelen, että haluamme elää, koska elämä on itse asiassa kallein lahja, jonka olemme Luojaltamme saaneet. Siksi ei ole ihme, että sitä rakastamme. Siksi ei myöskään suinkaan ole väärin pitää elämästään ja hoitaa perhesuhteita kysyjän esittämällä tavalla. Pikemminkin velvollisuutemme on hoitaa toisiamme sekä perheen keskuudessa että laajemmin seurakunnassa ja yhteiskunnassa.

Elämä on siis kallein lahja Jumalalta. Ehkä Jeesus juuri siksi puhuu radikaalisti elämänsä kadottamisesta hänen ja evankeliumin tähden. Toisin sanoen kristillinen uskomme ja uskollisuutemme Jeesukselle on niin merkittävä asia, että sen rinnalla elämän lahjakin jää toiseksi. Oman elämän rakastaminen voi mennä äärimmäisyyteen, jota kutsumme itsekkyydeksi.

Elämänsä kadottaminen tarkoittaa parhaimmillaan epäitsekästä lähimmäisensä rakastamista. Äärimmillään kyse on jopa todella henkensä antamisesta evankeliumin tähden eli marttyyriudesta. Kun näin olemme valmiita unohtamaan itsemme, emme suinkaan todellisuudessa kadota elämäämme, vaan pelastamme sen.

Saat siis, hyvä kysyjä, nauttia elämästäsi ja rakastaa sitä. Eiköhän ajan viettäminen läheisten ihmisten kanssa ole osaltaan juuri lähimmäisen rakastamista. Kadottaessasi näin elämäsi pelastat sen.

Kirjoittaja

Timo Rämä

rovasti