Voiko ihminen olla uudestisyntynyt, jos lankeaa toistuvasti syntiin?

Kysymys: Miten on: voiko ihminen olla uudestisyntynyt ja uskoa Jumalaan, vaikka välillä tulee sellainen viinanhimo että alkaa juoda? Sitten on sellaiset omantunnontuskat, että tuntuu, ettei jaksa elää enää päivääkään. Mitä Raamattu sanoo tällaisesta?

Vastaus

Olet törmännyt omaan rajallisuuteesi arjen elämänvalintojen ja ihanteiden välillä. Omatunto soimaa asioista, joissa ymmärrät toimineesi vastoin sitä, jonka oikeastaan koet oikeaksi. Olet tilanteessa, missä toivot ulkopuolisen näkemystä oman ratkaisusi perustaksi. Kysyt Raamatun kantaa alkoholinkäyttösi ja sen aiheuttamien omantunnon tuskien vuoksi.

Kysymyksesi osoittaa, että olet paneutunut uskonelämän asioihin ja ehkä lukenut Raamattuakin niin paljon, että sinulla on jonkinlainen mielikuva siitä, mitä Raamatussa sanotaan. Raamatussa meille kerrotaan, että Jumala on antanut viinin ihmisille iloksi ja kättensä töitten hedelmäksi. Mutta viinin juonti on kuin koko elämä: jos alkaa hurjastella, ote lipsuu ja oman elämänhallinnan saattaa menettää kokonaan.

Raamattu varoittaa monessa kohdassa liiasta juomisesta ja juopumisesta, koska siitä seuraa monenlaisia ongelmia, niin puheiden kuin tekojen osalta. Ehdotonta pidättyväisyyttä alkoholin suhteen Jumala vaatii vain tietyiltä Jumalan erikseen valitsemilta ihmisiltä, joilta hän edellyttää erityistä puhtautta.

Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, että Johannes Kastaja ei syönyt eikä juonut, ja silti ihmiset sanoivat, että hänessä on paha henki. Jeesus söi ja joi ihmisten kanssa, ja hänestä sanottiin: ”Mikä syömäri ja juomari” (Matt. 11: 18–19 ). Toisinaan ongelmia on myös lähellämme elävien ihmisten asenteissa ja mielipiteissä. Olemme riippuvaisia toisista, ja silloin ajaudumme helposti tekemään asioita, jotka eivät ole olleet alun perin omien arvojemme mukaisia. Ryhmän paine on suurempi kuin oma vastustuskykymme.

Raamatun mukaan alkoholi ei ole ongelma ”viisaasti” käytettynä. Ongelma siitä tulee, kun juomme liikaa, emmekä enää kykene itse juomistamme säätelemään. Juomisesta tulee synti, joka sitoo meidät, asia, joka erottaa meidät Jumalan rakkauden yhteydestä. Jumala on juuri sen tähden antanut meille omantunnon, että meillä olisi joku sisäinen ääni, joka ilmoittaa, milloin olisi syytä miettiä, mihin olemme ryhtymässä, ja ohjaa valintojamme.

Luomiskertomuksesta näemme, että olemme syntymästämme asti sidoksissa Pahan valtaan. Tätä sidosta kutsutaan perisynniksi, joka seuraa meitä kehdosta hautaan. Viinanhimo on yksi niistä lujista siteistä, joilla Paha kietoo ihmisen valtapiiriinsä. Omin voimin emme pääse irti vaikka kuinka yritämme. Raamattu kertoo, miten Jumala itse tuli maailmaan korjaamaan tätä rikkoutunutta suhdetta. Jumala tulee profeettojen ilmoituksen mukaan solmimaan uuden liiton ihmisen kanssa, kun aika koittaa (Jer. 31:31–). Jumala on tehnyt ihmisen kanssa eräänlaisen molempia osapuolia sitovan yhteistyösopimuksen, jonka kautta ihmisellä on mahdollisuus pelastua.

Jouluevankeliumista saamme lukea, että enkelitkin iloitsivat kun Jeesus syntyi maailmaan (Luuk 2:1–20). Eivät he iloinneet pelkästään lapsen syntymästä, vaan ennen kaikkea siitä, että Jumalan suunnitelma hyvän ennalleen asettamiseksi oli alkanut toteutua. Jeesus syntyi sovittaakseen ihmisen ja Jumalan välisen ristiriidan, erottavan väliseinän, jonka Paha on saanut aikaan.

Ymmärsin, että kysymyksesi koskee oman uskosi riittävyyttä. Me voimme vain huudahtaa, kuten eräs Jeesuksen ajan uskossaan epävarma vaeltaja: minä uskon, auta minun epäuskoani! Niin kauan kuin kyselet aidosti omaa suhdettasi elävään, kolmiyhteiseen Jumalaan, epäilet oman uskosi riittävyyttä ja jaksat ikävöidä Jeesuksen luo, olet Jumalan rakkauden vaikutuspiirissä. Sitä ei sinulta voi riistää mikään asia tässä ajallisessa maailmassa.

Jeesus syntyi, että me lankeavat ihmiset, jotka lankeamme aina vain uudelleen ja uudelleen, saisimme elää yhteydessä meitä rakastavaan Jumalaan ja hänen rakkautensa vapauttamaa elämää. Meille on luvattu hyvä osa tämän elämän jälkeen. Siihen asti me jokainen joudumme jatkuvasti, joka päivä kilvoittelemaan eri tavoin elämämme matkalla. Mutta jos vain haluamme, me saamme sille matkalle eväitä Jumalalta. Sille matkalle Jeesus varustaa meidät.

Jos sinut on kastettu, pappi luki kasteesi yhteydessä kaste- ja lähetyskäskyn (Matt. 24:18–20). Siinä Jeesus lupaa niille, jotka haluavat seurata häntä: ”minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti”. Samalla pappi siunasi sinut Jeesuksen nimeen ja teki ristinmerkin kasvoihisi ja rintaasi merkiksi siitä, että Jeesus on lunastanut sinut pahan vallasta ja kutsunut omaksi opetuslapsekseen. Sama ristinmerkki tehdään, kun ihminen siunataan viimeiselle matkalleen.

Lupaus on voimassa, jos me otamme Jumalan meille antaman haasteen vastaan ja lähdemme seuraamaan Jeesuksen jalanjäljissä tielle, jonka suuntaa emme osaa itse edes ennakoida. Voit siis uskoa, että sinunkin syntisi on sovitettu ristinpuulla. Jumala ei aseta muita ehtoja kuin että uskot Herraan Jeesukseen, kadut aidosti niitä asioita, joilla tiedät rikkoneesi Jumalan tahtoa, itseäsi ja lähimmäistäsi vastaan, pyydät niitä asioita anteeksi Jeesuksen nimeen ja luotat siihen, että Jumala on armollinen ja antaa anteeksi Jeesuksen tähden.

Siunausta elämänmatkallesi!

Kirjoittaja