Kysymys: Miten on, kun toisaalla Raamatussa sanotaan, ettei taivaaseen pääse huorintekijät, murhaajat... ym. Mutta sitten sanotaan kuitenkin, ettei ole sellaista syntiä, jota Jumala ei Jeesukseen uskovalle ja katuvalle syntiselle anna anteeksi. Joten eivätkö sitten kuitenkin tämän perusteella em. ihmisetkin pääse taivaaseen, mikäli vain kääntyvät?

Vastaus

Raamattu varoittaa toistuvasti synnin tekemisen hirvittävistä iankaikkisista seurauksista: ”Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema.” (Ilm. 21:8.) Jeesuskin toistamalla toistaa, miten synti johtaa helvetin tuskiin. Sen Hän teki rakkaudesta ihmisiin, sillä Herra ei tahdo yhdenkään ihmisen hukkumista, vaan sitä että jokainen ihminen kääntyisi synnistä pois ja uskomalla Jeesuksen ristillä suorittamaan sovitustyöhön saisi syntinsä anteeksi ja saisi iankaikkisen elämän jo täällä maan päällä ja sen jatkeena kirkkauden taivaallisessa kodissa.

Jeesus ei ainoastaan varoittanut kadotuksen tuskista, vaan Hän itse Golgatalla Isän hylkäämänä koki ne, jotta yhdenkään, joka turvaa Häneen, ei tarvitsisi kokea mitään helvetin kauhuista.

Synnin varsinainen olemus on Jumalaa vastaan nousemista, Hänelle selkänsä kääntämistä, Herran tahdon vastustamista, itsensä ja himojensa korottamista jumalaksi ja niiden mukaan elämistä. Näin ollen taivaaseen ei voi mitään syntiä päästä. Siitä sanotaan: ”Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3:13).

Näin ollen taivaaseen voivat päästä vain ne, jotka on vapautettu täydellisesti synnistä. Sen saa aikaan yksin Herra Jeesus Kristus. Kun syntinen ihminen, jollaisia ihmiskunnan jäsenistä on jokainen, myös tämän kirjoittaja ja lukija, kuulee Jeesuksen kutsun kääntyä pois synnistä Herran puoleen ja tunnustaa syntinsä ja syntisyytensä, hänelle ei anneta vain poikkeuksetta kaikkia syntejä anteeksi Jeesuksen sijaisena suorittaman rangaistuskärsimyksen vuoksi (hänen syntinsä saivat jo Golgatalla helvetin rangaistuksen!), vaan Jumala lukee hänet vanhurskaaksi. Se tarkoittaa sitä, että kun Jumala luki Jeesukselle tällaisen katumuksessa Herran luo tulevan synnit ja rankaisi ne, Hän lukee myös Jeesuksen täydellisen ja synnittömän elämän tämän ihmisen hyväksi. Se merkitsee sitä, että Jumala katsoo, että kaikki lain vaatima rangaistus on kärsitty ja lain vaatima pyhä ja puhdas elämä on toteutettu tämän ihmisen hyväksi.

Näin Jumala kohtelee vanhurskauttamaansa ihmistä ikään kuin tämä ei olisi koskaan mitään syntiä tehnytkään, ja hänelle tie taivaan kirkkauteen on täysin auki. Hänen ei tarvitse pelätä kadotukseen joutumista. Tästä Raamattu puhuu näin: ”Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta: ´Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois. Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.´” (Room. 4:4–8.)

Tällaisessa vanhurskautetussa ihmisessä asuu vielä tämän ajallisen vaelluksen ajan syntinen luonto, joka pyrkii kaikin tavoin langettamaan häntä syntiin. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että Jumalan silmissä hän on edelleen täysin puhdas ja pyhä Kristuksen tähden. Jeesuksen kutsun kuullut, parannuksen tehnyt ja uskon kautta pelastunut kristitty murehtii itsessään asuvaa syntisyyttä ja tekee siitä toistuvasti parannusta. Pyhä Henki, jonka kastettu ja uskoon tullut on saanut, vaikuttaa uskovassa pyhitystä eli elämän vaelluksessa tapahtuvaa taivaallisen Isän puoleen kääntymistä ja Hänen tahtonsa tekemistä.

Kun tällainen uskossa vaeltanut vanhurskautettu ihminen sitten kuolee, hän pääsee lopullisesti eroon syntisestä luonnostaan ja hänet herätetään uuteen kirkastettuun ylösnousemusruumiiseen, jossa ei taivaassa ole enää mitään muuta kuin puhtautta, pyhyyttä, vanhurskautta ja rakkautta. Siitä sanotaan näin: ”Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.” (1. Joh. 3:2.)

Kysyjä on aivan oikeassa siinä, että ei ole ainoatakaan sellaista syntistä ihmistä, joka kääntyy Vapahtajan Herran puoleen parannuksessa ja uskossa ja joutuisi kadotukseen. Mutta syy siihen, että hän pelastuu, ei ole kääntyminen ja usko, vaan Jeesuksen suorittama uhri Golgatalla ja ylösnousemuksen voitto. Kääntyminen ja usko ovat ehto, mutta ei syy pelastukseen. Syy on kokonaan Jumalan käsittämättömän suuri rakkaus syntiin langenneita ihmisiä kohtaan. On vain yksi tie taivaaseen: Jeesus Kristus!

Sellaiselle, joka ei tahdo pelastua, vaan rakastaa syntiä ja kääntää selkänsä johdonmukaisesti Jumalalle, vaikka häntä toistuvasti kutsutaan pelastukseen, ei tule olemaan mitään toista pelastustietä. Hänen osansa tulee olemaan iankaikkisessa helvetin tulessa, joka on Jumalan pyhää ja oikeudenmukaista rangaistusta synnistä. Helvetissä tulee tapahtumaan pelkästään ja vain oikeudenmukaisuus.

Kirjoittaja

Jorma Pihkala

lähetystyöntekijä