Kysymys: Jaak. 2:17 Mitä nämä teot tarkoittavat käytännössä? Pelastunko, jos en ole tehnyt niitä?

Vastaus

Kysymyksessä on laajemmin avattuna Jaakobin pohdinta uskon ja tekojen suhteesta (Jaak. 2:14–17): ”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: ´Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne´, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.”

Raamatun ilmoitus pelastuksesta on selkeä. Pelastuksemme ainoa perusta on Jeesuksen sovitustyössä Golgatan ristillä. Ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta pelastua omien tekojensa kautta, ei edes niin, että niillä olisi jokin osittainen vaikutus pelastumiseen.

Tekojen ja pelastuksen välillä on oma muu yhteytensä, jota havainnollistaa hyvin kiteytys: ”Emme pelastu hyvien tekojen kautta, mutta pelastumme tekemään hyviä tekoja.” Jumalan tahto on, että jokainen ihminen oppii tuntemaan Jeesuksen omana Vapahtajanaan ja iloitsee pelastuksestaan niin, että seurauksena ovat rakkauden teot lähimmäisiä kohtaan. Jaakob herättelee meitä ymmärtämään, että uskossa on kyse paljon enemmästä kuin pelkästä Jumalan olemassaolon totena pitämisestä. Kyse on henkilökohtaisesta uskon suhteesta Jeesukseen. Tällöin uskosta tulee liikkeelle paneva voima ja alamme tehdä rakkauden tekoja (esimerkiksi autamme lähimmäisiämme). Jaakobin virke onkin hyvä ottaa vastaan herättelynä: ”Olenko ymmärtänyt, kuinka suurenmoinen lahja pelastus on? Kuinka minun kauttani voisi Jumalan rakkaus tulla esiin?”

Pelastumme siis ilman tekoja. Mutta jotain toisille tärkeää jää tulematta esiin, jos Jumalan rakkauden virta ei saa virrata eteenpäin meidänkin kauttamme.

Paavali käy samaa asiaa läpi kirjeessään efesolaisille: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.”  (Ef. 2:8–10.)

HUOM! Kun lukee rinnakkain Paavalin ja Jaakobin kirjeitä, saattaa ihmetyttää niiden sävyero, joka on paikoin hyvinkin voimakas. Onkin hyvä ymmärtää niiden erilaiset taustat. Paavalin kirjeissä on taustalla hänen huolensa siitä, että jotkut hänen aikalaisistaan halusivat liittää pelastuksen vaatimukseksi uskon lisäksi myös teot. Jaakob taas oli huolissaan siitä, että jotkut ajattelivat Jumalan olemassaolon totena pitämisen riittävän pelastukseen. Paavali ja Jaakob vastaavat kirjeissään erityyppisiin taustakysymyksiin, kuitenkin molemmat puhuvat samasta uskosta.

Kirjoittaja

Kari Valkonen

evankelista ja kouluttaja