Kysymys: Haluaisin saada tukea teiltä tuttavapiirissäni mahdollisesti nouseviin kysymyksiin. Tuttavalleni on tapahtunut onnettomuus, ja luulen, että joku kysyy jossain vaiheessa, missä Jumala oli silloin, kun ei varjellut häntä. Olen lukenut/kuullut, että Jumala ei ole olemassa siksi, että hän varjelisi meitä kaikilta vaaroilta. Onko näin? Ja miksi? Kiitos!

Vastaus

Onnettomuudet, kärsimys ja kuolema ovat syntiinlankeemuksen seurausta tässä maailmassa. Ne ovat Jumalasta erossa elävän, hänelle selkänsä kääntäneen ihmiskunnan ”luonnollinen” osa (Room. 5:12).

Kuitenkin Jumala on antanut Poikansa Jeesuksen Kristuksen koko maailman syntien sovittajaksi. Hänessä pääsemme Isä–lapsi-suhteeseen kaikkivaltiaan ja kaiken näkevän Jumalan kanssa (Ef. 1:5). Silloin saamme vedota esim. Psalmin 121 lupaukseen hiuskarvan tarkkuudella (Luuk. 21:18) väsymättä varjelevasta Jumalasta omalla ja läheistemme kohdalla.

Kuitenkaan uskovakaan ei välty kärsimykseltä eikä kuolemalta tässä elämässä. Ero on siinä, että Jeesukseen uskovalla on ikuisen elämän toivo ja lupaus, että ”Jumala johtaa kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat” (Room. 8:28). Huomaa tässä monikkomuoto. Se voi tarkoittaa esim. sitä, että onnettomuus voi pysäyttää siihen joutuneen tai hänen läheisensä tarkistamaan suhdettaan Jumalaan. Näin onnettomuus voi kääntyä siunaukseksi – tai päinvastoin: ”Ne, jotka ovat luopuneet Jumalasta, jäävät vaille valoa” (Job 38:15).

Raamattu kertoo meille myös, että ihmiseksi tullut Jumalan Poika, joka on ”itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan” (Hepr. 2:14, 18). Jeesuksessa Jumala katsoo hellästi ja rakastaen kaikkia kärsiviä. Lue myös Room. 8:31–39!

Edellä sanotulla olen yrittänyt vastata esitettyyn kysymykseen.

Käytännössä: Kärsivän lähimmäisen vierellä tarvitaan nöyrää myötäelämistä, kuuntelevaa läsnäoloa ja rakkauden osoittamista myös käytännössä, sekä esirukousta ja uskoa kaikkia ihmisiä rakastavaan Jumalaan. Tällainen suhtautuminen voi avata väyliä Jumalan sanan antaman lohdutuksen vastaanottamiselle.

Kirjoittaja

Irma Obele-Luomaa

ekonomi, julistustyöntekijä