Kysymys: Ei avaudu se, että hyviä töitä ei tarvitsisi uskonelämässä vaeltamiseen. Eikö uskovaisen vaellus eroa kuitenkin ns. maailmallisen elämästä? Mielestäni hyviä tekoja ja mielenmuutosta tarvitaan.
On selvää, että synnin vankeudesta Jeesuksen Kristuksen sovintokuoleman ja ylösnousemuksen vuoksi pelastunut ihminen alkaa uudessa elämässään etsiä Jumalan tahtoa. Totta kai kristityn tulee tehdä hyviä tekoja. Niitä lähimmäisemme tarvitsevat, ja jos sellaisia tekoja emme pyri tekemään, on syytä kysyä, onko kääntymyksemmme ja uskommekin vain luulottelua.
Kokonaan toinen kysymys on kuitenkin se, että kukaan ihminen ei voi tulla Jumalan hyväksymäksi hyviä tekoja tekemällä. Pelastumme, kun uskomme Jumalan lupauksiin, emme siksi, että teemme hyviä tekoja. Mutta kun ihminen on tullut Jumalan omaksi ja taivaan kansalaiseksi, hänessä alkaa taistelu vanhaa ihmistä eli vanhaa luontoa vastaan. Raamattu kutsuu sitä lihan ristiinnaulitsemiseksi. Sitä taistelua käydäänkin ajallisen elämän loppuun asti, jollei sitten synnin paatumus ja maailman murheet saa meitä luopumaan Kristuksesta Jeesuksesta.
