Kysymys: Kun Jumala kutsuu Mooseksen (2. Moos. 2:23->), jakeet alkavat siitä, että kerrotaan israelilaisten huokailevan yhä orjuudessa. He huusivat ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. Sitten kerrotaan, että Jumala kuuli ja muisti Abrahamille antamansa lupauksen. Miten Jumala on voinut edes unohtaa sen? Ihan kuin Jumala olisi kahvitauolla rupattelemassa ja unohtaa, että ihmisillä on hätä, koska jakeet jatkuvat: Hän katsoi israelilaisten puoleen ja näki heidän hätänsä.
Vastaus
Mooseksen syntymän aikoihin israelilaiset elivät orjina Egyptissä. Kysymykseen liitetyt jakeet kuvaavat aikaa, jolloin Mooses oli elänyt pakolaisena Midianin massa. 40 vuotta aikaisemmin hän oli yrittänyt ruveta auttamaan kansaansa, mutta nämä olivat torjuneet hänet – ja samalla Jumalansa avun.
Egyptissä israelilaiset olivat eläneet epäjumalien palvelijoiden vaikutuspiirissä. Suhteessa epäjumaliin ihmisillä oli usein käsitys, että jumala pitää ”herättää” erilaisin rituaalein, jotta tämä kuulisi avun pyynnöt. Tämä käsitys saattaa olla taustalla siinä, miten asia on ko. jakeissa kerrottu. Jakeessa 3:7 Herra itse sanoo: ”Minä olen nähnyt… ja kuullut…” Hän ei viittaa ollenkaan muistamiseen. Jumala siis näkee ja muistaa koko ajan, mutta joskus Hän reagoi vasta, kun Hänelle selkänsä kääntänyt ihminen kääntyy Hänen puoleensa ja alkaa rukoilla. Rukous myös valmistaa rukoilijaa vastaanottamaan Jumalan avun.
Myös muualta Raamatusta käy selvästi ilmi, ettei Jumala unohda omiaan, vaikka ihminen unohtaisi. Jumala ei kuitenkaan tuputa itseään väkisin, vaan kutsuu ihmistä monin tavoin, ja odottaa, että ihminen kääntyisi Hänen puoleensa. Joskus Hänen on sallittava ihmisen joutua ahdinkoon, ennen kuin tämä herää etsimään Hänen apuaan. Jumalan vaikutusta on sekin, että Hänet torjunut ihminen muistaa aiemmin kuulemansa Jumalan lupauksen ja rohkenee kääntyä Hänen puoleensa. Siksi onkin tärkeää, että myös hyvinä päivinä kuulemme ja luemme Jumalan sanaa ja painamme mieleemme Hänen lupauksiaan.
Esimerkiksi:”Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt, ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä.” ( Jesaja 49:15–16.)
”Herran valvova katse kiertää koko maata, jotta hän voisi vahvistaa niitä, jotka vilpittömin sydämin palvelevat häntä” (2. Aik. 16:9a).
”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua” (Ps. 50:15).
”Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.” (Jes. 46:4.)
”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt. 28:20b).
Kirjoittaja
