Miksi Jumala siunasi väärin tehneen Jaakobin?
Kysymys: Miksi Jumala siunasi Jaakobia, vaikka tämä petkutti esikoisuuden veljeltään Esaulta, ja valehteli isälleen Iisakille? (1. Moos. 25–27)
Vastaus
Miksi-kysymyksiin on lähes aina vaikea saada varmaa ja oikeaa vastausta.
Raamatun erikoinen, ja usein vaikeasti vastaan otettava, viesti on, että ihminen ei voi teoillaan ansaita Jumalan mielisuosiota. Olisikohan Jaakobinkin valinnassa se näköala mukana? Toisin sanoen, vaikka ihminen elää väärin, se ei estä Jumalaa kutsumasta tätä luokseen ja käyttämästä häntä tahtonsa toteutumisessa.
Myöhemmin Jaakob itse sai 12 poikaa, muttei suinkaan se, jota hän eniten arvosti ja rakasti eli kaikin puolin nuhteeton Joosef, ollut se, jonka Jumala valitsi Jeesuksen esi-isäksi, vaan veljessarjan neljäs. Tämä oli Juuda, jonka elämä ei suinkaan ollut kovinkaan nuhteetonta ja joka kaiken lisäksi oli Jaakobin hyljeksimän Lean lapsi. Jumalan valinta ei siis todellakaan noudattele meidän ajatuksiamme.
Toki on syytä muistaa, mitä Paavali kirjoittaa tästä aiheesta jakeissa Room. 9:10–12: ”Rebekan pojilla oli yksi ja sama isä, meidän kantaisämme Iisak. Jo ennen kaksospoikien syntymää, ennen kuin he vielä olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa, Jumala sanoi Rebekalle: ´Vanhempi on palveleva nuorempaa.´ Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon.”
Iisak oli siis tietoinen Jumalan ilmoituksesta, mutta hän aikoi kuitenkin toimia toisin poikiaan siunatessaan. Rebekka oli tietoinen tästä Iisakin päätöksestä, joten hän toimi Jumalan alkuperäisen ilmoituksen mukaisesti.
Yhä uudelleen Raamattu koettaa vakuuttaa meille, että Jumalan suunnitelmat eivät nojaudu inhimillisten laskelmien ja päätelmien varaan. Siinä meillä riittääkin opeteltavaa.
Jotakin tästä näköalasta paljastuu keskustelusta, joka käytiin kerran 1800-luvulla eläneen Hudson Taylorin, josta aikanaan tuli uranuurtaja Sisä-Kiinaan suuntautuneessa lähetystyössä, ja erään skotlantilaisen kirkonjohtajan kanssa. Mies oli sanonut Taylorille: ”Kyllä mahdat olla mielissäsi ajatellessasi, miten ihmeellisesti Jumala on työtäsi siunannut. Lieneekö Hän kenellekään nykypäivien miehelle suonut suurempaa kunniaa kuin sinulle?” Taylor oli tähän vastannut: ”Katselemme asioita eri tavoin. Joskus ajattelen, että Jumala mahtoi katsella ympärilleen etsien jotakuta, joka olisi niin heikko ja vähäpätöinen, että Hän käyttäessään sitä sielua saisi itse kaiken kunnian. Silloin Hän löysi minut.”
Kirjoittaja
