Kysymys: Miten voi oppia kuuntelemaan Jumalaa? Miten voi kuulla Jumalan äänen? Joskus joku sanoo, että Jumala saattaa puhua pienenä äänenä henkilön sisällä, mutta mistä tunnistaa, että ääni on Jumalan eikä vain oman ajattelun tuotosta. Toki Jumalan ääni puhuu raamatullisia asioita, mutta ihmismielikin pystyy tuottamaan raamatullisia ajatuksia ilman, että juuri ne olisivat Jumalan sanomia.

Vastaus

Kysymys itsessään sisältää pari tärkeää lähtökohtaa. Kysyjä toteaa, että Jumalan ääni puhuu raamatullisia asioita. Ja silloin ei kai ole suurta merkitystä sillä, nousevatko raamatulliset totuudet esiin erityisenä Jumalan äänenä vai esim. ihmisen omista muistilokeroista. Jumala voi tietenkin käyttää ihmismieltäkin välikappaleenaan puhuessaan meille.

Kohtasin vuosia sitten henkilön, joka kertoi omasta sisimmistään nousevan ääniä, jotka hän tulkitsi Jumalan puheeksi. Minussa heräsi kuitenkin epäilyksiä. Asia varmistui sitten siinä vaiheessa, kun tämä henkilö paljasti tuon äänen kertovan hänelle, ettei hän tarvitse Raamattua. ”Minä olen sinun Raamattusi!” Jumalan ääni ei tietenkään koskaan ohjaa meitä pois Raamatusta. Tämä esimerkki kertoo sekä siitä, etteivät kaikki ihmisen sisältä kuuluvat äänet ole aina automaattisesti Jumalan puhetta, että siitä, että kaikkea tulee arvioida sen mukaan, miten sanoma on sopusoinnussa Raamatun kanssa.

Toiseksi kysymyksen ensimmäinen lause on osuvasti muotoiltu: ”Miten voi oppia kuuntelemaan Jumalaa?” Rukouksessa hiljentyminen ja kuuntelemaan suostuminen on yksi keskeisimmistä lähtökohdista. Samalla Jumalan äänen kuuleminen voi liittyä myös kristityn kasvuun ja olla siten osaltaan oppimisen seurausta.

Joillakin rukouskursseilla on järjestetty pienissä ryhmissä toteutettuja harjoituksia, joissa on yhdessä opeteltu hiljaisessa rukouksessa kuuntelemaan Jumalaa. Tietenkin tuollaiseen tilanteeseen voi liittyä paineita tuottaa pelkästään ihmismielestä nousevia ajatuksia. Siten ilmapiirin tulisi olla vapautunut, vailla paineita ja pakkoa. Jos jonkun tai joidenkin ryhmässä mukana olevien mieleen nousee vaikkapa jokin ajatus, yksittäinen sana, Raamatun kohta, laulu tai kuva, jolla on juuri sillä hetkellä merkitystä jollekin läsnä olevalle, niin ehkä silloin on kysymys itse Jumalan rohkaisusta.

Jumalan puhetta meille ei voi laittaa kaavoihin. Hän toimii monella tavalla. Näille alueille liittyvät myös omat armolahjat. Esim. profetoimisen lahja voi välittää sekä pysähdyttäviä että lohduttavia Jumalan viestejä. Mutta koska Raamatun mukaan myös profetoimisemme, kuten kaikki ihmisen toiminta Jumalan välikappaleenakin, on aina vajavaista, näihin yhteyksiin tulee kuulua nöyryys ja seurakunnan arviointiin suostuminen. Jumalalle on tietenkin mahdollista puhua vaikkapa samansuuntaisesti kuin ihminen puhuu toiselle. Mutta jollekin toiselle Jumala voi puhua toisella tavalla, vaikkapa kielillä puhumisen ja kielten tulkitsemisen tai tiedon sanojen armolahjojen välityksellä.

Vanhan testamentin Joosefille Jumala puhui unien ja niiden ymmärtämisen kautta. Hänelle näyttää olleen heti varmuus siitä, mitä faraon unet merkitsivät. Uuden testamentinkin Joosefille, Jeesuksen maalliselle isälle, Jumala puhui unen välityksellä niin vakuuttavasti, että se ohjasi hänen ratkaisujaan. Paavalin saapuminen ensimmäisen kerran Euroopan puolelle ei tapahtunut kuitenkaan siten, että Jumala olisi puhunut hänelle Antiokiassa suoraan matkustamisesta Kreikkaan. Eurooppaan tuloa edelsi monia vaiheita. Nykyisen Turkin alueella hän yritti kääntyä suuntaan ja toiseenkin, mutta aina tuli este. Lopulta Aigeianmeren rannalla hän näki yöllä näyn, joka oli kuin piste i:n päälle johdatuksessa. Vasta siinä vaiheessa Paavali ymmärsi varmuudella Jumalan tahtovan hänen matkustavan Euroopan puolelle. (Ap. t. 16:6–10.)

Syvällisinkin kristitty on elämänsä loppuun asti epätäydellinen ja voi siksi ymmärtää joskus Jumalan tahdon väärin. Nöyryyttä ei voi siis korostaa liikaa. On turvallisempaa olla liikkeellä kyselevällä mielellä kuin varmoilla väitteillä. Voidaan kysyä: ”Voisikohan tämä olla Jumalan puhetta minulle tai minun kauttani?” Mitä paremmin tunnemme Raamattua, sitä paremman perustan uskon meidän saavan myös Jumalan ajatusten ja tahdon ymmärtämiseen.

Kirjoittaja

Hannu Päivänsalo

rovasti