Kysymys: Minut on kastettu lapsena, mutta se ei yksin riitä pelastumiseen. Sen lisäksi minun pitää myös uskoa, että Jeesus on sovittanut syntini ja on henkilökohtainen Vapahtajani. Mitä sitten käytännön elämältä vaaditaan, että se olisi uskovaisen elämää? Mikä merkitys on teoilla? Mikä merkitys on Raamatulla?
Haluaisin todella uskoa ja olla oikeassa uskossa ja elää uskovaisen elämää. Mutta miten se tapahtuu, miten se asia on oikein Raamatun mukaan, kun jokaisella uskovaisella tuntuu olevan vähän omanlaisensa versio? Eikö kukaan voi selittää tätä asiaa niin yksinkertaisesti, että sen tajuaa ja voi olla varma, että tämä on Raamatun mukaista uskoa?
Nyt haluaisin vihdoin sellaisen vastauksen, että ei tarvitse jatkuvasti olla ihmeissään, mitä on olla uskossa. Olen etsinyt vastausta liki 30 vuotta ja versioita on ollut melkeinpä niin monenlaista kuin on ollut sanojaakin.
Kysymyksen takaa kuuluu todellinen kipeä etsintä uskon asioiden selviämiseksi. Asia ei kenties ratkea lyhyellä kirjallisella vastauksella, sillä näistä pitäisi puhua sellaisen sielunhoitajan kanssa, joka osaa kuunnella, rukoilla ja julistaa syntejä anteeksi. Tästä nimittäin on kysymys. Olet syntinen ja siksi tarvitset pelastusta. Kristus on ristillä ansainnut kaiken, mitä tarvitset, ja lahjoittaa sen sinulle ilmaiseksi. Jo kasteessa tämä lahja annettiin. Siksi voidaan sanoa, että kaste riittää. Kasteen jälkeen olet luultavasti kuitenkin kulkenut omia teitäsi ja siksi pitäisi löytää kasteessa saatu pelastus uudestaan. Uskomalla tänään, että Jeesus on pelastajasi ja antaa syntisi anteeksi, olet oikeassa uskossa. Mitään tekoja ja suorituksia ei vaadita, sillä ”jos jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi” (Room. 4:5).
Pelastuksen kannalta ei ole mitään merkitystä sillä, että yrität ”elää uskovaisen elämää”, ei myöskään Raamatun ohjeiden noudattamisella tai noudattamatta jättämisellä. Kyse on vain sen uskomisesta, että Jeesus tänään antaa kaikki syntisi anteeksi. Hän sanoo sinulle: ”Sitä joka luokseni tulee, minä en aja pois” (Joh. 6:37). Vain tämä on tärkeää. Se joka on saanut uskon lahjan sydämeensä, haluaa sen jälkeen kulkea Jumalan tahdon mukaan, lukea Raamattua ja käydä kirkossa. Mutta nämä eivät ole uskon edellytyksiä vaan seurauksia, eikä niillä mitata oikeaa uskoa. Emme tee hyviä tekoja, jotta pelastuisimme, vaan koska olemme pelastetut. Kaikkein epäonnistuneinkin kristitty on sataprosenttisesti pelastettu turvautuessaan Jeesuksen sovitustyöhön.
Jos et löydä sisimpääsi rauhaa, etsiydy jonkun luotettavan kristityn juttusille. Kerro hänelle huolesi ja pyydä, että hän julistaisi sinulle Jeesuksen tähden syntien anteeksiantamusta. Mene sitten kirkkoon ja ehtoolliselle ja usko, että siinä sinulle lahjoitetaan koko pelastus.
