Kysymys: Haluaisin kysyä Raamatussa annetuista ohjeista naisten kauneudenhoitoon liittyen. Olen pohtinut jo kauan näitä Raamatun kohtia:
1. Piet. 3:3 "Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita." (Vanhassa käännöksessä vielä tiukemmin: "Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista... ")
1. Tim. 2:9 "Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys - eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet."
1. Kor. 11:6, 14-15 "Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee peittää päänsä." ... "Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi mutta naiselle kunniaksi. Pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi."
Miten nämä kohdat oikein pitäisi tulkita ja soveltaa käytäntöön? Onko siis kaikki kaunistautuminen syntiä ja väärin? Jos on, niin miksi? Jos ei, niin missä menee "sallitun" ja "kielletyn" kaunistautumisen raja? Missä on raja esimerkiksi kauneuden ja siisteyden välillä? Onko meikkaaminen väärin? Tai hiusten lyhyeksi leikkaaminen, hiusten värjääminen? Onko väärin kantaa ristiriipusta tai vihkisormusta (=mainittuja kultakoruja)? Miten määritellään hienot ja kalliit vaatteet?
Ovatko nämä ohjeet jotenkin asiayhteydestä riippuvaisia, kulttuuri- tai aikasidonnaisia vai mitä näistä pitäisi ajatella? Olen yrittänyt löytää opetusta aiheesta, mutta tulkintoja on yhtä paljon kuin tulkitsijoitakin. Yksi ottaa kirjaimellisesti ja toivottaa korujen käyttäjät kadotukseen, toisen mukaan kyseessä on omantunnon valinta, kolmas ei välitä koko asiasta, neljännen mielestä ohjeet on sidottu Raamatun kirjoittamisen ajankohtaan jne.
Harva näitä ohjeita ainakaan kotiseurakunnassani kovin kirjaimellisesti noudattaa. Itse haluaisin meikata ja laittaa hiuksia yms. mutta en uskalla, kun pelkään rikkovani sillä tieten tahtoen Jumalaa vastaan. Tiedän, etten voi ansaita pelastusta mitään ohjeita ja käskyjä noudattamalla, mutta tämä asia on saanut päässäni jo liiankin suuret mittasuhteet, enkä luota omaan arvostelukykyyni.
1. Piet. 3:3 ja 1. Tim 2:9
Maailmassa, missä naisen asema oli monin tavoin heikko, nainen saattoi saada arvostusta ja vaikutusvaltaa kauneutensa ansiosta. Kalliit vaatteet, korut ja tukkalaitteet kertovat varallisuudesta, joka myös oli ja on vieläkin maailman silmissä yksi ihmisen arvon mittareista. Raamattu kuitenkin opettaa, että Jumalan silmissä ihmisen sisäinen elämä, sydämen asenne on tärkeämpi kuin se, miltä hän näyttää. Uskova nainen on ensisijaisesti Kristuksen oma ja Jumalan silmissä arvokas ja rakas sellaisenaan.
”Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen” 1. Sam. 16:7.
Ulkonäköönkin liittyvissä asioissa voimme soveltaa mm. Roomalaiskirjeen 14. luvussa esitettyjä periaatteita: emme elä itseämme varten vaan Kristusta ja lähimmäistämme varten. Meidän ei tule tuomita toinen toistamme, mutta ei myöskään olla pahennukseksi toisille.
Tässä maailmassa edustat Kristuksen valtakuntaa. Kun mietit pukeutumistasi ja ulkoasuasi, mieti asiaa siltä kannalta. Puhtaus ja siisteys ilman muuta kuuluvat asiaan.
Eräs käytännön periaate voisi myös olla: millaisessa asussa olet kotonasi, niin että voit keskittyä asiaasi ja kohtaamiisi ihmisiin eikä sinun tarvitse koko ajan miettiä ulkoasuasi. ”Vapauteen Kristus meidät vapautti” Gal. 5:1.
1. Kor. 11:6, 14-15
Kohta puhuu ymmärtääkseni aikansa tapakulttuurista (jae 16). Pään peittäminen kaiketi liittyi naisen säädyllisyyteen. Kun evankeliumi kohtasi sille vihamielisen maailman, ei haluttu sivuseikoista tehdä estettä sen etenemiselle.
